Tämä blogi kertoo Kooikerhondje uroksen Ruudolfin (Bullbenz Kooi Klaas Qera) elämästä. Sivussa liipataan myös velipoika Roopen (Cavalier) elämää.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Näyttelyä ja agilityn alkeita

Nyt on avattu Ruudolfin näyttelyura. Oltiin 5.10.2013 Hyvinkäällä Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä tuttavallisemmin erkkarissa. :) Ruudolfin luokassa (pikkupennut, urokset) kilpaili 4 pentua. Voiton vei Ruudolfin täysveli Kossi, onnea! Ruudolf sijoittui toiseksi ja sai vielä kunniapalkinnon.

Tuomarin arvostelu:

Male, 6 months. Good breed type. Good body for his age. Good head. Very good eye, good bite. Earset ok, with earrings ok. Nice ribcase. Tailset could be a little bit higher. Good ansulations in front. Moves well for his age. Good hair and colour. Good temperament.
Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen.
Pentuluokka 2 KP

Jee, oon niin ylpee mun pikku Rudista kun pärjäsi hienosti ja sai hyvät arvostelut. Eikä siellä kehässä niin kauheeta ja pelottavaa ollutkaan vaikka ehdinkin sitä jännittää ja PALJON. Jännitystähän siis lisäsi se, että oltiin Ruudolfin kanssa koko kehän ensimmäiset. Ruudolf ei stressannut ja otti tosi lungisti koko näyttelypäivän. Poitsusta oli kivaa olla kehässä, kun sai nameja ja muutenkin oli kivaa, kun näki kavereita. Hienosta esiintymisestä Ruudolf sai palkinnoksi vierailla Peten koiratarvikkeella (vai oisko se sittenkin ollut minun palkintoni? ;) heh.. ) Ostettiin Ruudolfille Pomppa-takki, ruskea, kokoa 37. Takki on ihan reilu, joten jää vähän kasvunvaraa (toivonmukaan sitä kasvua nyt vielä vähän tapahtuisi...)

Toinen uusi asia mitä ollaan nyt tehty, on agility. Eilen illalla oltiin Ruudolfin kanssa ensimmäisissä treeneissä, Homeetta koirakoululla. Ensin tutustuttiin halliin ja Ruudolf sai nuuskutella hajuja. Itse treeni aloitettiin siivekkeiden takaakierron opettelulla ja poikahan oppi sen heti. Lisättiin toinen takaakierto perään ja hienostihan sekin meni. Sen jälkeen takaakiertojen päätteeksi Rudin lemppari, putki (mutka). Ruudolfille ei tehnyt yhtään tiukkaa tehdä nämä kolme peräkkäin. Itselleni tietysti hankaluutta teetti käsien ja jalkojen huitominen oikeeseen aikaan ja oikeeseen suuntaan ja vieläpä oikea käsi ja jalkakin ois pitänyt muistaa. Ruudolf on hyvin tarkka ja nopea oppimaan. Kertaalleen yksi takaa kierto ei meinannut onnistua ja kouluttaja osasi heti yhdistää mistä se johtui. Edellisella kerralla olin käyttänyt toista kättä jotenkin ja tällä kerralla en, joten eihän poika ymmärtänyt että mitäs nyt. Huh, aika haastavaa. :D No, jotta ei liian helpoksi menisi, lisättiin alkuun hyppy ja sitten ne 2 x takaakierrot, putki ja loppuun vielä hyppy. Ja poikahan osaa, mikäli ohjaajansa pysyy mukana ja hallitsee ohjauksen. Wau! Ruudolf sai kovasti kehuja vauhdistaan ja taidoistaan. Kouluttaja ihmetteli ääneen kuinka voi olla näin taitava ollakseen ensimmäistä kertaa kunnolla treeneissä. On kuulemma Ruudolfissa SM-ainesta. ;)
Lopuksi harjoiteltiin keppejä. Ruudolf olisi kovasti halunnut kiertää ensimmäisen kepin väärää kautta. Tämä oli siis jo vähän haastavempaa niin koiralle kuin minullekkin. Loppujen lopuksi päästiin pujottelemaan kuusi keppiä avustettuna.
Kouluttaja kehui Ruudolfia paljon. Kuulemma hyvät kulmaukset edessä ja takaa ja kroppa täydellinen agilityyn (en voinut vastata kuin aijjaa, kun enhän minä ymmärrä vielä millanen kroppa noilla on hyvä). Kouluttaja olisi voinut ostaakkin Ruudolfin, mutta siihen en suostu. ;D
Kotiläksyäkin saatiin: sylikäännöstä, naksuttimen ehdollistus sekä kontaktiharjoituksia laatikon avulla. Siispä viikko treenaillaan kotosalla ja sitten ensi maanantaina päästään taas opettelemaan uutta. Niin se vaan taisi agikärpänen purasta pahemman kerran. ;)

Sunnuntaina mennään sitten Lahteen pentunäyttelyyn ja jollen ihan väärin ole ymmärtänyt, on Ruudolf taas ensimmäinen ja ainoa pikku pojissa. Onneksi isoissa pojista löytyy kilpakumppaneja. :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Puolivuotias Ruudolf, mitä 4 kk:ssa ennen sitä on tapahtunut

Hupsista keikkaa, kun on kirjottelu jäännyt ihan unholaan. Ollut niin paljon kaikkea touhua ettei ole mukamas ehtinyt. ;) Nyt kuitenkin, kun asiasta on muistutettu ja huomautettu ja aikaakin on isompaa potilasta vahtiessa täytyy pikakelata viimeiset 4 kk.

Viimeisin kirjoitus oli, kun Ruudolf oli 11 vk. Seuraavalla viikolla lähdin itse viikoksi työn puitteissa leirille Uudenkaupungin saaristoon ja herrat jäivät kotiin kolmisteen. Hyvin oli heillä sujunut ja Ruudolf oli päässyt ensimmäistä kertaa veneilemäänkin ja mukavaahan sekin oli ollut.
Parina seuraavana viikkona ollaan tehty mökkireissuja niin Joutsaan kuin Vuolenkoskellekin. Ruudolfista oli kovin kivaa, kun on päässyt isoilla pihoilla juoksemaan vapaana ja UIMAAN! Uiminen kesällä oli Rudin yksi lempipuuhista. Veneessäkin oli kiva matkustella ja köllötellä pelastusliivit päällä aurinkoa ottaen. Välillä kun vahti mitä kaloja isäntäväki sai, niin pysyi pojan mieli virkeänä. Punkit meinasivat tehdä hyökkäyksen molempiin poikiin, mutta onneksi Bayvanticilla päästiin niistä eroon. Koko kesän aikana Ruudolfista taidettiin ottaa alle 10 punkkia, joista osa ei ollut edes kiinni. Kesäkuu siis kului mökkeillen ja Ruudolf oppi paljon uusia asioita ja koki kaikkea uutta ja ihmeellistä. Kasvuakin tapahtui valtavasti.

Roope, Luna ja Ruudolf
Heinäkuussa  8 pv käytiin Lahdessa pentutreffailemassa toisia kooikkerhömppäsiä. Seuraavana päivänä olikin taas eläinlääkärissä rokotusten vuoro ja samalla näytettiin kaulaan ilmestynyttä kovaa pattia. Eläinlääkäri tutki pattia ja pyysi kaksi muutakin lääkäriä katsomaan, joista viimeisin totesi, ettei mitään hätää, patti johtuu todennäköisesti hampaiden tulosta. Eli olisi vain jokin rauhanen turvoksissa. Selvä pyy, näin oletettiin.
Kuun loppu puoliskolla käytiin taas pentutreffailemassa, mutta tällä kertaa Vääksyssä ja vauhtia riitti pentusten kanssa. Ruudolfilla sai taas uusia kamuja. Rudi aloitti pienoisen laihiksen, sillä mamma oli syöttänyt poikaa hieman liikaa. Osa syynä ehkä myös pojan hurjaakin hurjempi ruokahalu. Hotkii kaiken mitä vaan saa ja lisääkin kelpais.
Kävimme myös pyörähtämässä Kotkassa Meripäivillä. Pojilla olikin kovin jännää, kun liikkeellä oli paljon ihmisiä. Hienosti kuitenkin meni vaikka välillä pitikin vähän vetää sinne sun tänne. Ihmismassassa liikkumista harjoiteltiin myös Tall Ship Races tapahtumassa Helsingissä. Siellä oli Rudin mielestä kovin jännää ja kulkikin pääosin takana jalkojen juuressa. Ruudolf hurmasi siellä erityisesti lapsia ja hienosti antaa kaikkien tulla silittämään. Ruudolfilla oli jokin ymmärrys, että rapsuttajat olivat lapsia, sillä heitä poika ei purrut ollenkaan. KUN TAAS aikuisia on sitten toooooosi kiva näykkiä käsistä.
Pojat ovat jonkin verran leikkineet tässä kohtaa keskenään, mutta vain jos on oikein kunnolla houkutellut tai jos Roopella on jokin hetken vinksahdus sattunut päässä että intouu leikkiin.

Heinäkuun lopulla Ruudolfin kaulassa ollut patti kasvoi ja kasvoi. Lopulta se oli pienen kananmunan kokoinen ja minulla petti hermo asian suhteen. Ei voi olla tuollainen pahkura hampaiden kasvusta, kun koira ei oikein syökkään kunnolla ja patti sen kun kasvaa. Eläinlääkärille suunnattiin jälleen, joka arvioi, että sylkirauhanen olisi tukkeessa ja kerännyt patin. Ruudolf nukutettiin näytteen ottoa varten. Noin vartin päästä siitä, kun Rudi vietiin toimenpiteisiin, tuli eläinlääkäri ja pyysi jutulle. Patti ei ollutkaan sylkeä vaan mätää täysi. Kyseessä olikin mätäpaise, joka voi johtua esimerkiksi paineissa syntyneesä hammasosumasta tai verenkierron mukana. Niimpä Rudi jäi vielä pariksi tunniksi lääkäriin ja patti puhdistettiin. Haettaessa sain syliini hyvin HYVIN kiukkuisen ja tokkuraisen tötteröpään. Rudi ei tykännyt yhtään muista koirista eläinlääkäein vastaanottotilassa ollessaan vähän kuutamolla. 10 päivän antibitootit, kipulääkettä ja haavan puhdistusta useaan otteeseen päivittäin. Kotiin mentäessä veli-poika Roopea pelotti hirmuisesti tuo outo tötteröpää, mutta nopeasti sitten rauhoittui kun tajusi, että pikkuveikkahan se onkin ja vähän pipi. Ruudolfia ei haitannut päässä oleva tötterö millään lailla. Puskat rytisten juoksenteli pitkin pihaa ja metsiä. Hoitotoimenpiteet olivat ensin ihan ok, mutta parin päivän päästä se oli ihan tyhmää kun vettä suhkittiin haavalle. Toimenpiteet saatiin kuitenkin tehtyä, kun Rudin suuhun ensin ruikkasi suihkepullolla ensin vähän vettä ja sitten vasta kaulan haavaan. Suuhun ruikittu vesi kun oli niiiiiin mukavaa. Antibioottien kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sillä kaikki mitä tarjotaan on ruokaa ja siis hyvää. Viikon päästä suunnilleen oli sitten kontrolliaika ja kaikki oli hyvin. Patti pienentynyt, haava umpeutunut ja pentu syö taas normisti. Tällä kertaa eläinlääkäriin meno ei ollutkaan enään niin ok kuin se aiemmin oli. Jurista piti kaikille ja kaikelle, tyhmäää, pelottaa, inhottaa, Rudi ei tykkää.

Tarkoitus oli mennä Valkealaan mätsäriin elokuun alussa, mutta eipäs me sitten viitsitty viedä Ruudolfia sinne, kun kaulassa komeilee siilikampaus. Kävimme kuitenkin ihmettelemässä suurta koiramäärää ja Rudista oli hauskaa leikkia parin koiran kanssa ja montaa pääsi nuuskuttelemaan. Samaisella viikolla startattiin vanhempieni asuntoauto ja lähdimme viikonlopuksi Kaarinaan Tuorlan majatalolle Kooikerhondje kesäpäiville. Siellä tavattiin monen monta erilaista koohotinta, niin isoa kuin pientä, nuorta kuin vanhaa. Ruudolf tapasi myös kasvattajansa sekä isänsä ja lukuisia muita sukulaisia. Viikonlopun aikana päästiin leikin lisäksi kokeilemaan agilityä, nuuskuttelemaan jänöä ja riistapukkia sekä harjoittelemaan näyttelyjuttuja. Agilityssä huipuinta Rudin mielestä on putki. TÄYSIIIIIIIIIIIII!!!!!!! Riista ei pelottanut vaan ihan reippaasti haisteli. Pöytäkin oli jo näyttelyharkassa tuttu juttu, mutta harjoittelua kaipaa lisää ja paljon! Hieno viikonloppu, joka sai minussa syttymään pienoisen näyttely ja aksakipinän, mutta iiiihan pienen.

Tässä kohtaa pojat ovat alkaneet jo leikkiä enemmän keskenään. Roope osaa myös pitää puoliaan ruuastaan eikä vaan väistä kuten aiemmin teki. Ruudolf on kasvanut kovasti vaikkei mikään jättiläinen olekkaan. Hampaita putoillut silloin tällöin.

12.8 alkoi sitten tällä emännällä hurja kuntokuuri kera ruokavalion, nimittäin FitFarmin Superdieetti. Kaikki sapuskat punnittiin ja mitään ei saannut syödä ylimäärästä ja kaikki mitä ohjeessa oli piti syödä. Huhhei.. Aamuaerobiset oli kätevää hoitaa kera koiran/koirien. Tosin päätin aika nopeasti, että en ota matkaani kuin toisen koirista kerrallaan, sillä sellaisia vetojuhtia tuntuvat yhdessä olemaan, ettei meinaa hermo kestää. Yksin kun pitää Ruudolfia, niin se on kävellyt ihan nätisti hihnassa (välillä). Kaiken syömisen, treenaamisen, töiden ynnä muun ohella olen ehtinyt koulutuksissa käymään. Elokuussa Ruudolfkin pääsi mukaan eläinavusteiseen koulutuspäivään Turkuun. Rudia ei haitannut vaikka välillä joutuikin häkkiin odottelemaan. Poika meinaan viihtyy häkissään niin autossa kuin muuallakin. Ruudolf on ollut mukana töissä joitakin kertoja ja kun häntä väsyttää, painelee poitsu itse häkkiinsä.

Elokuun lopussa jälleen pentutreffailtu ja niin hienoa aina katsoa kuinka hyvin painit sujuu vaikka onkin hyvin eri-ikäisiä pentuja. Ensimmäisiin pentutreffeihin verrattuna, Ruudolfista on ollut ehkä kivempaa, kun ei ole tarvinnut olla se pienin, joka jää aina jalkoihin. Vaikkakin Rudi on kyllä aina pitänyt puolensa eikä anna toisten ihan miten sattuu moukuttaa. Ruudolfilla ei myöskään ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Rudista on ihan ok, että hän juoksee suoraan toisten eteen = alle....
Pentutreffeillä Lahdessa 29.8.13 Matti, Weera, Mila, Cleo, Jedi ja Ruudolf

Ruudolf on päässyt leikkimään erilaisten koirien kanssa ja erityisesti Allu mäyräkoira on ollut tooooosi huippu kaveri mökillä juoksemassa.

14.9 oli Lahdessa Kooikerhondje pentupäivät. 31 koohottimen kakaraa oli paikalla ja voi sitä vilskeen määrää. Huippua oli nähdä Ruudolfin veli Kossi, komea veikkapoika! Pentupäivillä päästiin taas leikkimään ja painimaan, harjoittelemaan agilityä, arkitottelevaisuutta sekä näyttelyharkkaamaan. Rudista oli taas vallan hauskaa päästä putkeen, sekä hyppäämään pienen esteen yli. Vähän jänskää oli aluksi puomi, varsinkin kun pieni lipsahdus kävi ja poitsu lipsahti puomilta alas. Reippaasti vaan uusittiin puomille menoa ja lopulta Ruudolf menikin sen juosten ja meinasi minulle tulla kiirus siinä vieressä jolkotellessani. Näyttelytreenissä sitten tehtiin Ruudolfin mittaus, 33,5 cm. Ruudolf on TODELLA pieni urokseksi, ottaen huomioon, että velipoika on 37 cm. Kovasti toivon, että Ruudolf saisi vielä jonkun viime hetken kasvupyrähdyksen ja saisi edes pari senttiä lisaa korkeutta. Pentupäivillä iski sitten vähän isompi kipinä tuohon näyttelyyn ja agilityyn.

Käytiin Ruudolfin kanssa yksissä näyttelyharkoissa KSSK:lla. En tiedä mistä johtui, mutta jotenkin jäi vähän sellainen tyhmä olo, eikä innostuttu niin, että kyseisissä harkoissa jatkettaisiin.
Syyskuun lopulla Lahdessa jälleen painittiin. Tällä kertaa "isot" pojat ei oikeen leikkiin meinannut innostua, kun oli niiiiiiiin paljon haisteltavaa. Mutta sitten kun isot pojat pääsi kahdestaan sisälle, niin tuttu mylviminen alkoi heti. Velipuolilla tuntuu olevan jonkin sortin yhteys ja kivaa on.

Ruudolf on ilmoitettu ensi viikon lauantain Spanieliliiton erkkariin ja Rudetski kisaa pikkupennuissa. Kauhukseni sain kuulla, että olemme ensimmäiset kooikkerikehässä! FUCK, sanon minä. Ei onneksi tuonnut yhtään paineita, ottaen huomioon, että reilu kuukausi takaperin mietin menenkö itse kehään ollenkaan vai annako kasvattajan hoitaa homman. No saapi nähä kuinka käy! :D Rudi on ilmoitettu myös 20.10 olevaan Lahden pentunäyttelyyn. Kunhan selviän lauantaista, niin päätän ilmoitanko vielä marraskuussa Kouvolan ryhmänäyttelyyn.
Sain myös itseäni niskasta kiinni ja kyseltyä ensin sähköpostilla ja sitten oikein soitettua Rudille agilitypaikkaa. Ja niinpä me aloitetaankin 14.10 neljän pennun ryhmässä agiliitely, jeee!


Ruudolf on nyt puoli vuotias ja herralla painoa 7,7kg. Ruudolf on kiltti ja jokseenkin tottelevainen poitsu, joka rakastaa läheisyyttä ja nukkuukin yöt ihan vieressä vallaten sängystä kiitettävän alan... ;) Rudi on kova poika leikkimään niin Roope-veikan kanssa kuin itsekseenkin. On ihan huippua, että pojat tulee noin hyvin toimeen ja Roopekin intoutuu leikkimään.

Roope-veikka on tällä hetkellä hieman surkea, sillä toukokuussa huomattu patti hänen kaulassaan suureni ja sieltä otettiin noin kuukausi takaperin näyte ja selvisi, että Roopella onkin sylkirauhanen tukkeessa ja keraa sylkeä kaulaan ihon alle. Sylkeä otettiin kaulapussista pois jonkin verran ja antibiootti kuuri kaveriksi. Roope piristyi jonkin verran tästä, mutta parin viimeisen viikon aikana patti kasvoi taas isoksi ja oli varattava sitten leikkausaika. Eilen Roopelta poistettiin leuan- ja kielenalussylkirauhaset ja osittain kaulassa olevaa ihopussia. Leikkaus oli sujunut hyvin ja nyt pojalla päässä jokin sortin verkko. Kaulassa on tikit ja jokin putkilo, joka poistetaan perjantaina. Antibioottia, kipulääkettä sekä haavataitosten vaihtoa. Roope on nyt cool-poika, kun sai isännän vanhan Buff-päähineen kaulansa suojaksi. ;)

Tällaista meidän koira-arkeen on kuulunut viimesen neljän kuukauden aikana, näin pikakelattuna. Josko nyt muistaisin olla vähän ahkerampi ja päivitellä tiuhempaan. Paljon nimittäin jäi varmasti kertomatta, kun ei kaikkea muista.





7.7.2013 Velipoika Leo ja Ruudolf



26.9.2013
Ruudolf laittaa kaikille leikkikavereillee terkkuja, eritoten Matille, Milalle ja Weeralle, joiden kanssa onpi eniten päässyt leikkimään. Ja Noalle kans! Puss!