Tämä blogi kertoo Kooikerhondje uroksen Ruudolfin (Bullbenz Kooi Klaas Qera) elämästä. Sivussa liipataan myös velipoika Roopen (Cavalier) elämää.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viikko kulunut siitä, kun Ruudolf Pisulius saapui kotiin

Noniin, nyt on kulunut viikko siitä kun Ruudolf poika saapui kotiin. Poitsu on kotiutunut hyvin ja velipojan kanssa tulevat edelleen hienosti toimeen.
En anna, mä leikin näil molemmil!

Ruudolf painoi 2,4 kg, kun to 16.5 oli käynnyt eläinlääkärissä. Kotona tiistaina painoa oli 2,6 kg ja tänään punnituksessa noin 3,1 kg (hän seisoi itse vaa'alla). Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ei millään syö 4 dl kuivia nappuloita liotettuna, hyvä jos 3 dl uppoaa herraan. Tänään oli yllättävän nälkäinen herra aamusta, otti santsikierroksenkin. Ruudolf on melkoinen rohmu, jos tilaisuus tulisi, söisi Roopen ruuat sekä Roopen herkut. Pariin kertaan rohmu on ehtinyt maistelemaan veikkapojalle annettua keksiä. Luista Roope pitää kyllä huolen ettei pikkunen hänen luuhunsa koske, murina alkaa välittömästi kun Ruudolf tule liian lähelle.

Veli ja sen veli <3

Roope on muutenkin pariin kertaan rähähtänyt riiviölle. Kyllä muakin vituttaisi jos joku loikkisi päälle ku nukun tai puree korvasta tahi hännästä. Näykkiminen on sallittua leikissä ja siitähän pojat tykkää. Melkein kerran päivään takapihalla on ollu sellaset rallit, että heikompaa hirvittäisi. Roope tuntuu nauttivan siitä, kun saa pienen miehen jahtaamaan häntä, mutta on se toistepäinkin kivaa. Ruudolf menee välillä ihan mukkelismakkelis jäädessään isoveljen jalkoihin, mutta eipä se tuosta ole moksiskaan, vauhti vaan kiihtyy. Ruudolf on myös aika ovela, nimittäin se on keksinyt huijata Roopea jahtausleikissä. Hän menee nimittäin sohvan ja pöydän alle piiloon, minne Roope ressukka ei mahdu, julmaa! :D

Ruudolf Pisulius, kuten herra pissiriiviötä kutsun, on keksinyt myös kauheen kivan jutun ulkona. Nimittäin takapihalle on kauheen kivaa kaivaa kuoppaa ja syödä multaa ja kivia ja neulasia ja voikukkia ja kiviä ja heinää ja muurahaisia ja kaarnanpalasia ja kaikkea mitä vaan eteen sattuu osumaan. Ulkona ollessa hän on myös nähtävästi ottanut isoveikasta mallia, välillä pitää pissien jälkeen hieman kuopasta maata, mutta sitä ei olla vielä tehty kuin pari kolme kertaa. Ruudolf on pari päivää onnistunut tekemään kaikki kakit pihalle (mamma on ehkä ollut hereillä ja hoksannut nopean siirtymisen taktiikan pihalle). Muutaman kerran herra on ilmoittanut vikinällä, että haluaa pihalle kakille! Pissit tulee vielä sisälle monesti, juuri sinne minne ne sattuu lirahtamaan. Tosin viime yönä oli pissitty hienosti makuuhuoneessa paperille, jeeeeee! :) Toivottavasti myös tulevina öinä osuisi oikeaan paikkaan.

Lunan ja Ruudolfin kohtaaminen
Ruudolfia on nyt käynnyt useampi ihminen katsomassa ja kaikki on tuntunut olevan ihan jees. Ainoa, että herra on yleensä ollut aika väsynyt, eli vierailta on jäännyt riiviöpuoli näkemättä. ;D Pelottavinta Ruudolfista oli ehkä vanhempieni perhoskoiraneito Luna. Voi jukra se olikin jännittävä kaveri, piti pienen tulla mamman syliin turvaan kun jänskätti. Lunaa kyllä olisi ehkä hieman kiinnostanut pieni, mutta taisi neitiäkin vähän jännittää ni meni vähän urinaksi. Urinaa lisäsi tietysti perässä roikkuva Roope. Luna ei yhtään ymmärtänyt miksi Roopen piti koko ajan kipittää perässä ja tunkea kylmä nokka arvon neidin peppuun. Ja Roope ei millään voinny ymmärtää kun oli niiiiiiin iiiiihhhana zirbula kiikarissa, ettei se ollenkaan hänestä tykännyt. On taas mennyt sen verran pitkä aika kun Roope ja Luna on viimeksi nähnyt, ni on ehkä unohtunut et ovat kavereita. :D No joka tapauksessa Luna oli vähän pelottava Ruudolfin mielestä, mutta ehkä niistäkin vielä kaverit tulee. Toinen pelottava asia on imuri! Voi juku se onkin pelottava. Minusta hauskinta oli kun Ruudolf meni keittiön pöydän alle Roopen viereen, kun aloin imuroida. Ne, jotka ovat nähneet Ted -elokuvan, tietävät sieltä kohdan "Thunderbuddies", niin poitsut näytti siltä et olivat Vacuumcleanerbuddies... :D

Yksin olo on onnistunut Ruudolfilta vaihtelevasti. Välillä tulee hirveä itku ja välillä katsotaan vaan ja todetaan et meni ja sitten hän painelee häkkiinsä nukkumaan. Harjoittelu jatkunee..

Eilen oli Mustissa ja Mirrissä pentupäivät, joten päätettiin Rudetskin kanssa lähteä käymään siellä. Oli kuulemma kymmenisen pentua päivän aikana käynnyt meidän lisäksi, mutta samaan aikaan ei osunut muita pentuja. Ruudolf sai rapsutuksia, mutta kehveli (Ruudolfin mielestä) kun ei nameja tippunut! Mutta mamman sylissä täytyi pysyä, oli vähän jännittävä paikka. Kovasti oli vieraita hajuja. Ostettiin mikrokuitupyyhkeet molemmille pojille, Ruudolf sai tietysti vihreän. Lisäksi löytyi kuminen mintun makuinen purulelu, mammalle nami/kakkapussi pussukka ja sitten saatiin dental puruluita tai mitä ne onkaan. Myyjä pohti olisiko s vai m kokonen paketti sopiva, mutta mepä tuumattiin et otetaan l koon paketti niin saamme paljon enemmän purutikkua kun puolitamme ison tikun kuin että ostaisimme valmiiksi pikkusia tikkuja. ;)

Tänään käytiin sitten mummolassa, minun äidilläni. Voi jukra kun sielläkin pääsi pihalla juoksentelemaan ja syömään voikukkia yms. Käytiin myös Kymijoen rannassa koittamassa kuvaamista, mutta eipä siitä taas oikein mitään tullut kun ei herra malttanut pysyä paikoillaan. Kuvaamista koitettiin myös voikukkanurmella, mut kyllä on hankalaa. Ruudolf on aika paljon mamman perään, niin uskallettiin hihnassa pitää vapaana, että olisi jonkinlaisia kuvia saannut. Mutta vaihtelevasti onnistui ja ei. Seisotuskuvat on mahdoton tehtävä. :D

Ruudolfilla on myös ärsyttävä tapa repiä mattoa. Joo, onhan se sellainen matto joka lähtee pentuajan jälkeen mäkeen, mut ei sitä silti tarttis repiä ihan rikki.. ärrr.. Myös riiviön oma matto on saannut kyytiä. Käsittämätöntä miten noinkin pieni otus saa vedettyä perässään niinkin isoa karvamattoa. Mutta kaikkea kun pitää maistella ja repiä, ihan sama onko se lelu vai jonkun sormi tai paita tai mikä vaan. Ruudolf onneksi uskoo kun sille huutaa poispoispois, niin poistuu kyllä esim. johtojen läheisyydestä. Hän myös välillä kuulee, että häntä kutsutaan luokse ja tuleekin, mutta välillä ei kuule yhtään mitään kun on niiiiiiiin tärkeetä just haistella tai leikkiä. Ruudolf myös hienosti irroittaa lelusta kun käskee ja istuu pyydettäessä. Ruokaa odottaessa usein miten istahtaa valmiiksi, mutta viimeistään käskystä. Paitsi jos sattuu olemaan virtaa ni sitten loikitaan kuin mikäkin kenguru.

Kenguru loikkasi myös kerran sohvalta, kun mamma ei kerinnyt napata kiinni, vinkasuhan siitä tuli, mutta unohtui pian. Sohvalle yrittääpi myös kovasti kiivetä, mutta vielä on turhan pieni pääsemään sinne. Jalan yli loikataan tasajalkaa myös ihan keposesti.

Näin on hyvä nukkua
Ruudolf viihtyy hyvin omassa häkissään. Siellä se nukkuu monesti päivällä ja aina yöllä. Häkkiä kun siirtää aamulla makkarista keittiöön, yrittää poitsu monesti päästä kyytiin. Häkissä kun on kiva matkustaa kun se heiluu.. :D

Viikko on siis sujunut pennun kanssa hyvin, vaikka välillä meinaakin käpy palaa riiviöilyyn. Illalla ennen nukkumaan menoa varsinkin on välillä vähän liikaa kierroksia. Rudetski on päässyt parina iltana häkkiin rauhoittumaan, niin että ovi on kiinni. Vielä olisi mulla viikko lomaa, sitten ois palattava työn touhuihin. Nopeasti aika kuluu..

Lopuksi vielä kuvia kalareissulta Paaskoskelta ja kuvaus reissulta Kymijoen rannasta.
Täällä ollaan kalassa!
Muiiijjj..

Tiiättekö ku mä komensin tota haukee. Se meinas ryttyillä mulle oikee kunnol, mut sit mä komensin sitä et pysyy aloillaan maassa. Joo, ja sit se oli muovipussissa, ni komensin sitä varmuudeks vaik ei se enää tainnu kyl elää!



Onks ihan pakko?

Ooooo, sullon namiiii! 
                                           
Kukkaispoika

vauhtiiiiiiiiiiiii....

Komia istuma-asento.

Melkein seisoo täydellisesti :D

tiistai 21. toukokuuta 2013

Ruudolf saapui kotiin & Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ruudolf: "Mamii, huomenna mää sit tuun teille!"
Osaan kävellä taluttimessa
Sunnuntaina 19.5 menimme Raumalle kasvattajan luo. Olimme edellisenä iltana vielä käynneet pieniä vauhtiveikkoja katsomassa. Vauhtia riitti sunnuntainakin kovasti. Pieni herra Ruudolf käpötteli hienosti hihnassa vaikka välillä pitikin istahtaa ihmettelemään maailman menoa. Ei paljon hetkauttanut ruohonleikkurit, painepesurit eikä oikeastaan autotkaan kun pääsi syliin turvaan. Kun kaikki asiat oli käyty läpi ja Ruudolf oli sanonut heipat velipojille sekä huipuille kasvattajille oli aika siirtyä autoon ja lähteä pitkälle kotimatkalle. Ruudolf herra meni kiltisti häkkiinsä ja pisti pitkäkseen. ZZzzzzzz...

Matkan aikana piti vaihtaa ainekin sata kertaa asentoa. Kaikkein kivointa taisi olla pedin ja häkin välisessä rakosessa. 360 astetta tuli pyörittyä pariin kertaan kun piti nenä joka suuntaan ottaa tirsoja. Forssassa mamma oli ilkeä ja herätti, vaikka uni olisi maittanut. Siellä Ruudolf kävi hienosti pissillä. Vähän ohi menneet kovaääniset moottoripyörät aiheuttivat sylissä räpiköintiä ja sydämmen tykytyksiä, mutta siitä selvittiin hienosti. Ja sitten takaisin autoon. Kehveli kun isäntäväki kävi syömään pizzaa, joka tuoksuikin niiiiiiin hyvälle pienen pojun nenussa, mutta ei se häirinnyt, hän söi ennemmin pyyhkeen ripustuslenkkiä, kunnes uni vei voiton. Aina välillä piti kurkistaa oliko mamma vielä tallessa.

Jeee, Lahen poijjaat Noa ja Matti
Lahdessa inhoittava mamma herätti taas. Mutta siellä olikin jännä pysähdys. Ruudolf tapasi lajitovereitaan. Siellä oli 12 viikkoinen Matti poika ja 5 vuotias Noa herra. Niitä pitikin ensin vähän komentaa. Ja kyllä, ihan oikein haukkuen. Matin kanssa olisi ollut kovin kiva temmeltää, mutta talutin antoi lieviä esteitä. Ruudolfille voin luvata, että kyllä sen pojan kanssa pääset vielä leikkimään!! Pikaisen Lahden poikien visiitin jälkeen matka jatkui taas ja ZZZzzzzzzz..

Kylläpä mamma on ollut kurja, taaaaas se herätti. Tosin herra ei meinannut millään herätä, kun niiiiin uninen oli. Ruoan nähdessään uni kaikkosi. Ja hetkinen, Ruudolf oli ihmeissään kun taas joku uusi kovin karvainen kaveri touhotti narun päässä. Sehän olikin Roope isoveikka. Ruudolf söi äkkiä ja sitten pääsi tutustumaan uuteen velipoikaansa. Oujeee, veikka on kiva! Vauhtia riitti. Samalla Ruudolf tapasi toisen ihmismummon ja -papan ja -setämieskin kävi tervehtimässä. Mummolassa oli paljon hajuja, joita piti nuuhkia. Mattokin oli toooosi kiva kun sitä pysyi puremaan. Ja hieno poika ei edes merkannut mummolan lattialle! JEE!

Ekana iltana veikan kanssa pihalla
Mummola vierailun ja veikkapojan hakureissulta suunnattiin kotiin. Kovasti oli ihmeteltävää uudessa kodissa. Ja kyllä uusi veikka onkin kiva, sen kanssa voi vähän leikkiä ja sitä pitää komentaa. Ilta meni tutustuessa paikkoihin ja pienellä kävelyllä. Pissit ja kakat meni vähän ohi paperin joka kerta, mutta yritystä oli, ainekin silloin tällöin. Mamma teki pedin keittiöön, minne uusi tulokas sai kotiutua. Nukkumaan käydessä tuli pienoinen itku, mutta se helpotti, kun haettiin häkistä peti patjan viereen. Yöllä kolmen aikaan Ruudolf sai ihmeen virtapiikin. Vauhtia riitti, oli kiva purra lakanaa, sormia jne. Pissin ja kakan jälkeen herra rauhoittui ja unta riitti aamu kuuteen. Silloin pikkumies kipusi patjalle ja siitä tyynyn päälle nojaamaan päätäni. KUNNES herra alkoi syödä hiuksia ja purra naamaa. Okeiokei, oli siis aika herätä. Ruoka maittoi aamulla hyvin ja aamupissi ja -kakki tuli ulkokävelyllä.

Aamu oli vauhdikas ja piti välillä komennella veikkapoikaa ja välillä purra jos jotakin kiellettyä. Spurttiaamun jälkeen uni maittoi jonkin aikaa, mutta asentoa ja nukkumapaikkaa piti vaihtaa usein. Välillä käytiin leikkimässä ja sitten taas nukuttiin. Päivällä sitten pienimies leikki yhdessä Roopen kanssa samalla lelulla, se vasta hauskaa olikin. Puolilta päivin ruoka ei oikein maistunutkaan, vain puolet normiannoksesta. Iltapäivän/illan ruokakaan ei maistunut eikä viimeinen ruoka ennen nukkumaan menoa. Kuivat nappulat kyllä olisi maistunut, joita herra napostelikin tuttikongistaan (joka olikin vallan hauskaa tekemistä).

Vauhtia on, ärrrrrrrr....
Ensimmäinen päivä siis sujui hyvin ja Ruudolf tuntui kotiutuneen hyvin.  Vessassa pystyi käymään ilman, että suurempia itkuja tuli. Välillä Ruudolf piti ihme meteliä, ärinääpurinaahaukkuajurinaa leikin, Roopen komennuksen varjolla sekä ilmeisesti ihan noin muuten vaan. Ei poitsua haitannut vaikka mamma meni illalla käymään kaupassa ja hän jäi isukin kanssa kotiin.  Ruudolf osaa jo tulla kutsusta luokse, sikälimikäli ei ole keskittynyt lelulla leikkimiseen tai luun pureskeluun. Pojalle kun huutaa "Ruudolf, tuletuletule", niin sieltä saapuu iloinen häntää heiluttava riiviö tuhatta ja sataa luokse ja kyllä rapsutukset maistuu kiitokseksi tai jos omia nappuloita saa palkkioksi niin voi namskis!

Illalla päätettiin tehdä pyykkitelineestä makuuhuoneen ovelle pieni porttiviritelmä (kompostikeihikon vielä puuttuessa), jotta saatiin pikkumies makkariin nukkumaan eikä mamman tarvii olla lattiamajoituksessa (sillä enhän mie ois raaskinnu vauvaa yksin keittiöön jättää yöksi ;) hih... ) Viriteltiin pissi paperit ja tuotiin Ruudolfin oma häkki peteineen makkariin. Poitsut portista sisään ja nukkumaan. Pari vinkaisua Ruudolfilta ja sitten sammu se poika. Yöllä ei herätty mihinkään ääniin ja ilmeisesti poika nukkui koko yön. Kuudelta häkissä alkoi liikehdintä ja kun nousin sängystä häkistä tuli vallan iloinen häntää heiluttava (häntä heilui niin että heilui koko poika ja pojan peppu puolelta toiselle) poitsu, ja tuntui siltä kun hän ois maaaaaaaaailman onnellisin poika kun mamma löytyi ja tuli rapsuttamaan. Pienten tutkimusten jälkeen pystyin toteamaan, ettei yön aikana ole tullut yhtiäkään pissoja tai kakkoja lattialle eikä paperillekkaan, eli nukuttu on! Sittenpä kipastiin samalta seisomalta pihalle ja hienosti tuli pissit ulos, oikeen kolmeen otteeseen.

Sitten alkoikin taas spurttiaamu. Liotettu ruoka ei taaskaan maistunut, mutta päälle heitetyt kovat nappulat kyllä. Ruudolf taisi päättää, että kun olen jo yli 7 viikoa, olen iso poika, enkä syö vauvojen ruokaa!! TAI sitten Golden Eagle ei ole hyvää vaan pitäs olla Hillsiä. :D Täytynee tänään koittaa pikaisesti liotettuja nappuloita, maistuisiko ne paremmin tai sitten tehdä sekoitus eri merkkisistä nappuloista.

Aamusta mentiin pihalle ja voi pojat kun siellä pitikin juosta ja kovaa. Sisälle tultua sai Ruudolf houkuteltua velipojankin juoksemaan. Ensin herrat juoksivat sellasta kyytiä parketti rapisten, että mamman päätä huimasi. Kun liu'ut olivat pitkiä ja seinät ja sohvankulmat ym. alkoivat olla liian lähellä ja pieniä törmäilyjä sattui, päätin päästää pojat pihalle. Pari mukkelismakkelis menoa pieneltä pojalta tuli kun isoveikka rynni yli, mut siitä ei lannistuttu. Vauhtia piisasi ja välillä juostiin sisältä hakemaan vauhtia ja eikun menoks. Sain otettua vähän videollekkin, mutta hurjimmat juoksut jäi kuvaamatta. Ihania kuvia sai myös aamuauringosta otettua. 1,5 h hereillä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita PALJON.. ja nyt uni maittaa molemmille pojille..
Ai sinnekkö pitäs tulla, unen näit!

Moimoimoiiii, mä ooon tässsssäää...

Uni maistuu







Roope aamuauringossa
Mitä, minäkö vauhdikas? Oonhan mä nytkin paikallaan!

Kasvattaja suositteli ottamaan vakuutuksen koiralle pian, sillä ne ovat vauhdikkaita ja voi sattua vahinkoja. Ensin ajattelin, että miten ne nyt muka niin hurjapäitä olisi, mutta nyt ymmärrän mitä kasvattaja tarkoitti. Ruudolfilla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kun esimerkiksi loikkii porttia vasten ja eritoten kun juoksee sisältä takapihalle. Matkalle sattuu kaksi porrasta, joista välillä ekasta mennään ehkä mukkelismakkelis ja tokaan kiihytetään ja looooiiiiikataan maahan. Onneksi ei ole kovin korkeat pudotukset. Huvittavinta on kun poitsu hyppää tasajalkaa valtavan loikan terassilta maahan ja menee muuten pitkälle.

Hyvin on siis lähtenyt käyntiin elämä Ruudolfin kanssa ja voi jehna se on kyllä suloinen poika! <3 Mamman mussukka! <3

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

torstai 16. toukokuuta 2013

Täpinäääää

Voi jehna. Tänään klo 22.00 alkaa LOMALOMALOMALOMA!!! Ja nyt on enää pari päivää siihen, kun pieni riiviö saapuu kotiin. Menemme siis sunnuntaina hakemaan karvakorvan kotiin. Nyt pitäisi olla kaikki tarvittava hankittu, kun sain tilattua sopivamman kokoisen häkinkin kuljetuksia varten. Kevythäkki kun taisi olla ehkä vähän liioitellun iso (sinne mahtuisi varmaan bernikin ihan helposti).. :D

Ennen sunnuntaita täytyy vielä viritellä keittiön oviaukkoon portti ja takapihalta peittää aidasta yksi kooikkerivauvan mentävä kolonen. Lähdemme jo lauantaina matkaan kohti länsi-suomea, saa sitten sukuloinnit hoideltua samalla kertaa.

Olen ollut viimeisen viikon ihan täpinöissäni ja täpinä senkun lisääntyy koko ajan.. Kuinkahan saan tulevat yöt nukuttua?!?

torstai 2. toukokuuta 2013

Hauvavauvan tuoksua ja tarvikkeita

Hitsi vie kun työt haittaa harrastuksia, ei ehdi tännekkään kirjoittaa "reaaliajassa".

Ai mitennii me ollaan vauhdikkaita?
Viime sunnuntaina koitti vihdoin se päivä, että pääsisin näkemään pennut ensimmäistä kertaa. Yöllä heräsin ensin joskus kolmen jälkeen valmiina nousemaan ylös, mut äh, ei voinut vielä niin ajoissa nousta. Seuraavaksi heräsin joitakin minuutteja ennen kellon herätystä ja tottakai sitten piti jo ponkasta pystyyn ja alkaa valmistautumaan reissuun. Isäntäkin ihmetteli kellon herättäessä missä oikein oli, kunnes kuuli keittiöstä kolinaa. Minä aamu-uninen taisin siis VÄHÄN oottaa sunnuntaita. Aamusta siis startattiin renkaidenvaihdon jälkeen valkoisella orillani (auto) kohti Raumaa.  Ilmeisesti kaasujalkaakin panoi, sillä olimmekin jo puolta tuntia etuajassa Raumalla. Ajan kuluksi ajettiin maisemakierros Vanhan Rauman läpi, jonka jälkeen pääsimmekin ajelemaan pentujen luo. KÄÄÄÄÄÄÄK, ne pennut olikin vallan suloisia otuksia!

Vietettiin semmonen 7,5 h kasvattajan luona tervehtien vuorotellen niitä ihanaisia vauvveleita sekä aikuisia koikkereita. Ja koiria kun seurasi, niin kyllä miusta tuntuu, että on kyllä aivan mahtava rotu ja juuri semmoinen kun olen halunnutkin/kuvitellutkin. (Pilvilinnani varmaan romahtaa, kun pentu saapuu ja vilinä alkaa. :D )

Pennut olivat aika eloisia. Hetki leikittiin, sitten pissittiin ja leikittiin ja sit tuli uni. Kun oli jonkin aikaa nukkunut pissittiin ja kakittiin ja syötiin ja taas pissittiin ja kakittiin ja riehuttiin ja sit tuli uni. Ja sama ralli jatkui pitkin päivää. Pennuista nousi kaksi suosikkiehdokasta, Stefan ja Hans, mutta Stefan vei suosikin tittelin lopulta omalla söpöydellään ja sillä, että nunnasi mun sylissä moneen otteesen. Sikäli hauska sattuma, että suosikiksi nousi pentu, joka ei ollut kuvia katselemalla ollenkaan kärkikahinoissa suosikiksi.

Saatiin paljon uutta ja hyödyllistä tietoa koikkereista, pennuista ja niiden kanssa elämisestä. Päädyttiin kaiken infon jälkeen isännän kanssa siihen, että koikkeri-poitsulle on hommattava jonkinlainen häkki kuljetukseen ja muutenkin. Mikäs sen kätevämpi kuin häkki, sitten kun otan hauvaa töihin mukaan. Koira saa mennä häkkiin silloin kun haluaa ja jos koira ei voi häsätä vapaana, niin häkkiin odottelemaan. Niimpä sitten pitikin tehdä taas peten koiratarvikkeesta vähän tilauksia.. HUPSISTA VAAN! :D Nyt on komia limen/nurmen/kirkkaan (mikälie sävy)vihreä tekstiilihäkki (sitten vaan toivotaan ettei karvakorva syö sitä puhki). Lisäksi tuli tilattua semmonen musta karvamatto missä on mintunvihreitä tassunkuvia.. Ja muuta mukavaa. Oletinkin että saan tarvikkeet tänään, mutta yllätys oli se, että ne tuotiinkin ihan kotiovelle! :) Ei tarttenkaa lähtee hakee postista. JEE!

Kasasin uuden häkin heti, ja ajattelin josko Roope karvatassu kävisi testaamassa, mut eiii, eihän se uskaltanu.. :D Jos jotain positiivista Roope ujoudesta/uskaltamattomuudesta pitää löytää, niin ehkä se, että häkistä saadaan kotiinkin pennun oma pesä, jonne Roope ei sitten toivottavasti mene, vaan pentu saa olla siellä rauhassa. :)

Nyt ei auta sitten kun taas vaan odottaa ja toivoa, että loma koittaisi PIAN ja pääsisi pentua hakemaan. Lopuksi vielä kuvia Rauman reissulta!


Nammm, sulla on hyvät sormet, syän ne! (Suosikki-poika Stefan)

Kylläpäs kutittaakin! (Jens Anderson)

Oonko vähän söpö ku istun tällai?

NukkumisKASA!

Katto pään päällä (ehkä Hans)

Nam, piimää! (oik. yläkulma Stefan; oik. alakulma vauhtihirmu Johan; vas. yläkulma Jens Anderson; vas. alakulma Hans)

Kyllä minä tänne vielä mahdun! (ehkä Hans)

Sylissä on kivaa! (Mun suosikki Stefan)