 |
| Ruudolf: "Mamii, huomenna mää sit tuun teille!" |
 |
| Osaan kävellä taluttimessa |
Sunnuntaina 19.5 menimme Raumalle kasvattajan luo. Olimme edellisenä iltana vielä käynneet pieniä vauhtiveikkoja katsomassa. Vauhtia riitti sunnuntainakin kovasti. Pieni herra Ruudolf käpötteli hienosti hihnassa vaikka välillä pitikin istahtaa ihmettelemään maailman menoa. Ei paljon hetkauttanut ruohonleikkurit, painepesurit eikä oikeastaan autotkaan kun pääsi syliin turvaan. Kun kaikki asiat oli käyty läpi ja Ruudolf oli sanonut heipat velipojille sekä huipuille kasvattajille oli aika siirtyä autoon ja lähteä pitkälle kotimatkalle. Ruudolf herra meni kiltisti häkkiinsä ja pisti pitkäkseen. ZZzzzzzz...
Matkan aikana piti vaihtaa ainekin sata kertaa asentoa. Kaikkein kivointa taisi olla pedin ja häkin välisessä rakosessa. 360 astetta tuli pyörittyä pariin kertaan kun piti nenä joka suuntaan ottaa tirsoja. Forssassa mamma oli ilkeä ja herätti, vaikka uni olisi maittanut. Siellä Ruudolf kävi hienosti pissillä. Vähän ohi menneet kovaääniset moottoripyörät aiheuttivat sylissä räpiköintiä ja sydämmen tykytyksiä, mutta siitä selvittiin hienosti. Ja sitten takaisin autoon. Kehveli kun isäntäväki kävi syömään pizzaa, joka tuoksuikin niiiiiiin hyvälle pienen pojun nenussa, mutta ei se häirinnyt, hän söi ennemmin pyyhkeen ripustuslenkkiä, kunnes uni vei voiton. Aina välillä piti kurkistaa oliko mamma vielä tallessa.
 |
| Jeee, Lahen poijjaat Noa ja Matti |
Lahdessa inhoittava mamma herätti taas. Mutta siellä olikin jännä pysähdys. Ruudolf tapasi lajitovereitaan. Siellä oli 12 viikkoinen Matti poika ja 5 vuotias Noa herra. Niitä pitikin ensin vähän komentaa. Ja kyllä, ihan oikein haukkuen. Matin kanssa olisi ollut kovin kiva temmeltää, mutta talutin antoi lieviä esteitä. Ruudolfille voin luvata, että kyllä sen pojan kanssa pääset vielä leikkimään!! Pikaisen Lahden poikien visiitin jälkeen matka jatkui taas ja ZZZzzzzzzz..
Kylläpä mamma on ollut kurja, taaaaas se herätti. Tosin herra ei meinannut millään herätä, kun niiiiin uninen oli. Ruoan nähdessään uni kaikkosi. Ja hetkinen, Ruudolf oli ihmeissään kun taas joku uusi kovin karvainen kaveri touhotti narun päässä. Sehän olikin Roope isoveikka. Ruudolf söi äkkiä ja sitten pääsi tutustumaan uuteen velipoikaansa. Oujeee, veikka on kiva! Vauhtia riitti. Samalla Ruudolf tapasi toisen ihmismummon ja -papan ja -setämieskin kävi tervehtimässä. Mummolassa oli paljon hajuja, joita piti nuuhkia. Mattokin oli toooosi kiva kun sitä pysyi puremaan. Ja hieno poika ei edes merkannut mummolan lattialle! JEE!
 |
| Ekana iltana veikan kanssa pihalla |
Mummola vierailun ja veikkapojan hakureissulta suunnattiin kotiin. Kovasti oli ihmeteltävää uudessa kodissa. Ja kyllä uusi veikka onkin kiva, sen kanssa voi vähän leikkiä ja sitä pitää komentaa. Ilta meni tutustuessa paikkoihin ja pienellä kävelyllä. Pissit ja kakat meni vähän ohi paperin joka kerta, mutta yritystä oli, ainekin silloin tällöin. Mamma teki pedin keittiöön, minne uusi tulokas sai kotiutua. Nukkumaan käydessä tuli pienoinen itku, mutta se helpotti, kun haettiin häkistä peti patjan viereen. Yöllä kolmen aikaan Ruudolf sai ihmeen virtapiikin. Vauhtia riitti, oli kiva purra lakanaa, sormia jne. Pissin ja kakan jälkeen herra rauhoittui ja unta riitti aamu kuuteen. Silloin pikkumies kipusi patjalle ja siitä tyynyn päälle nojaamaan päätäni. KUNNES herra alkoi syödä hiuksia ja purra naamaa. Okeiokei, oli siis aika herätä. Ruoka maittoi aamulla hyvin ja aamupissi ja -kakki tuli ulkokävelyllä.
Aamu oli vauhdikas ja piti välillä komennella veikkapoikaa ja välillä purra jos jotakin kiellettyä. Spurttiaamun jälkeen uni maittoi jonkin aikaa, mutta asentoa ja nukkumapaikkaa piti vaihtaa usein. Välillä käytiin leikkimässä ja sitten taas nukuttiin. Päivällä sitten pienimies leikki yhdessä Roopen kanssa samalla lelulla, se vasta hauskaa olikin. Puolilta päivin ruoka ei oikein maistunutkaan, vain puolet normiannoksesta. Iltapäivän/illan ruokakaan ei maistunut eikä viimeinen ruoka ennen nukkumaan menoa. Kuivat nappulat kyllä olisi maistunut, joita herra napostelikin tuttikongistaan (joka olikin vallan hauskaa tekemistä).
 |
| Vauhtia on, ärrrrrrrr.... |
Ensimmäinen päivä siis sujui hyvin ja Ruudolf tuntui kotiutuneen hyvin. Vessassa pystyi käymään ilman, että suurempia itkuja tuli. Välillä Ruudolf piti ihme meteliä, ärinääpurinaahaukkuajurinaa leikin, Roopen komennuksen varjolla sekä ilmeisesti ihan noin muuten vaan. Ei poitsua haitannut vaikka mamma meni illalla käymään kaupassa ja hän jäi isukin kanssa kotiin. Ruudolf osaa jo tulla kutsusta luokse, sikälimikäli ei ole keskittynyt lelulla leikkimiseen tai luun pureskeluun. Pojalle kun huutaa "Ruudolf, tuletuletule", niin sieltä saapuu iloinen häntää heiluttava riiviö tuhatta ja sataa luokse ja kyllä rapsutukset maistuu kiitokseksi tai jos omia nappuloita saa palkkioksi niin voi namskis!
Illalla päätettiin tehdä pyykkitelineestä makuuhuoneen ovelle pieni porttiviritelmä (kompostikeihikon vielä puuttuessa), jotta saatiin pikkumies makkariin nukkumaan eikä mamman tarvii olla lattiamajoituksessa (sillä enhän mie ois raaskinnu vauvaa yksin keittiöön jättää yöksi ;) hih... ) Viriteltiin pissi paperit ja tuotiin Ruudolfin oma häkki peteineen makkariin. Poitsut portista sisään ja nukkumaan. Pari vinkaisua Ruudolfilta ja sitten sammu se poika. Yöllä ei herätty mihinkään ääniin ja ilmeisesti poika nukkui koko yön. Kuudelta häkissä alkoi liikehdintä ja kun nousin sängystä häkistä tuli vallan iloinen häntää heiluttava (häntä heilui niin että heilui koko poika ja pojan peppu puolelta toiselle) poitsu, ja tuntui siltä kun hän ois maaaaaaaaailman onnellisin poika kun mamma löytyi ja tuli rapsuttamaan. Pienten tutkimusten jälkeen pystyin toteamaan, ettei yön aikana ole tullut yhtiäkään pissoja tai kakkoja lattialle eikä paperillekkaan, eli nukuttu on! Sittenpä kipastiin samalta seisomalta pihalle ja hienosti tuli pissit ulos, oikeen kolmeen otteeseen.
Sitten alkoikin taas spurttiaamu. Liotettu ruoka ei taaskaan maistunut, mutta päälle heitetyt kovat nappulat kyllä. Ruudolf taisi päättää, että kun olen jo yli 7 viikoa, olen iso poika, enkä syö vauvojen ruokaa!! TAI sitten Golden Eagle ei ole hyvää vaan pitäs olla Hillsiä. :D Täytynee tänään koittaa pikaisesti liotettuja nappuloita, maistuisiko ne paremmin tai sitten tehdä sekoitus eri merkkisistä nappuloista.
Aamusta mentiin pihalle ja voi pojat kun siellä pitikin juosta ja kovaa. Sisälle tultua sai Ruudolf houkuteltua velipojankin juoksemaan. Ensin herrat juoksivat sellasta kyytiä parketti rapisten, että mamman päätä huimasi. Kun liu'ut olivat pitkiä ja seinät ja sohvankulmat ym. alkoivat olla liian lähellä ja pieniä törmäilyjä sattui, päätin päästää pojat pihalle. Pari mukkelismakkelis menoa pieneltä pojalta tuli kun isoveikka rynni yli, mut siitä ei lannistuttu. Vauhtia piisasi ja välillä juostiin sisältä hakemaan vauhtia ja eikun menoks. Sain otettua vähän videollekkin, mutta hurjimmat juoksut jäi kuvaamatta. Ihania kuvia sai myös aamuauringosta otettua. 1,5 h hereillä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita PALJON.. ja nyt uni maittaa molemmille pojille..
 |
| Ai sinnekkö pitäs tulla, unen näit! |
 |
| Moimoimoiiii, mä ooon tässsssäää... |
 |
| Uni maistuu |
 |
| Roope aamuauringossa |
 |
| Mitä, minäkö vauhdikas? Oonhan mä nytkin paikallaan! |
Kasvattaja suositteli ottamaan vakuutuksen koiralle pian, sillä ne ovat vauhdikkaita ja voi sattua vahinkoja. Ensin ajattelin, että miten ne nyt muka niin hurjapäitä olisi, mutta nyt ymmärrän mitä kasvattaja tarkoitti. Ruudolfilla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kun esimerkiksi loikkii porttia vasten ja eritoten kun juoksee sisältä takapihalle. Matkalle sattuu kaksi porrasta, joista välillä ekasta mennään ehkä mukkelismakkelis ja tokaan kiihytetään ja looooiiiiikataan maahan. Onneksi ei ole kovin korkeat pudotukset. Huvittavinta on kun poitsu hyppää tasajalkaa valtavan loikan terassilta maahan ja menee muuten pitkälle.
Hyvin on siis lähtenyt käyntiin elämä Ruudolfin kanssa ja voi jehna se on kyllä suloinen poika! <3 Mamman mussukka! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti