Koikkeripojan elämää: Hauvavauvan tuoksua ja tarvikkeita

Hitsi vie kun työt haittaa harrastuksia, ei ehdi tännekkään kirjoittaa "reaaliajassa".

Ai mitennii me ollaan vauhdikkaita?

Viime sunnuntaina koitti vihdoin se päivä, että pääsisin näkemään pennut ensimmäistä kertaa. Yöllä heräsin ensin joskus kolmen jälkeen valmiina nousemaan ylös, mut äh, ei voinut vielä niin ajoissa nousta. Seuraavaksi heräsin joitakin minuutteja ennen kellon herätystä ja tottakai sitten piti jo ponkasta pystyyn ja alkaa valmistautumaan reissuun. Isäntäkin ihmetteli kellon herättäessä missä oikein oli, kunnes kuuli keittiöstä kolinaa. Minä aamu-uninen taisin siis VÄHÄN oottaa sunnuntaita. Aamusta siis startattiin renkaidenvaihdon jälkeen valkoisella orillani (auto) kohti Raumaa. Ilmeisesti kaasujalkaakin panoi, sillä olimmekin jo puolta tuntia etuajassa Raumalla. Ajan kuluksi ajettiin maisemakierros Vanhan Rauman läpi, jonka jälkeen pääsimmekin ajelemaan pentujen luo. KÄÄÄÄÄÄÄK, ne pennut olikin vallan suloisia otuksia!

Vietettiin semmonen 7,5 h kasvattajan luona tervehtien vuorotellen niitä ihanaisia vauvveleita sekä aikuisia koikkereita. Ja koiria kun seurasi, niin kyllä miusta tuntuu, että on kyllä aivan mahtava rotu ja juuri semmoinen kun olen halunnutkin/kuvitellutkin. (Pilvilinnani varmaan romahtaa, kun pentu saapuu ja vilinä alkaa. :D )

Pennut olivat aika eloisia. Hetki leikittiin, sitten pissittiin ja leikittiin ja sit tuli uni. Kun oli jonkin aikaa nukkunut pissittiin ja kakittiin ja syötiin ja taas pissittiin ja kakittiin ja riehuttiin ja sit tuli uni. Ja sama ralli jatkui pitkin päivää. Pennuista nousi kaksi suosikkiehdokasta, Stefan ja Hans, mutta Stefan vei suosikin tittelin lopulta omalla söpöydellään ja sillä, että nunnasi mun sylissä moneen otteesen. Sikäli hauska sattuma, että suosikiksi nousi pentu, joka ei ollut kuvia katselemalla ollenkaan kärkikahinoissa suosikiksi.

Saatiin paljon uutta ja hyödyllistä tietoa koikkereista, pennuista ja niiden kanssa elämisestä. Päädyttiin kaiken infon jälkeen isännän kanssa siihen, että koikkeri-poitsulle on hommattava jonkinlainen häkki kuljetukseen ja muutenkin. Mikäs sen kätevämpi kuin häkki, sitten kun otan hauvaa töihin mukaan. Koira saa mennä häkkiin silloin kun haluaa ja jos koira ei voi häsätä vapaana, niin häkkiin odottelemaan. Niimpä sitten pitikin tehdä taas peten koiratarvikkeesta vähän tilauksia.. HUPSISTA VAAN! :D Nyt on komia limen/nurmen/kirkkaan (mikälie sävy)vihreä tekstiilihäkki (sitten vaan toivotaan ettei karvakorva syö sitä puhki). Lisäksi tuli tilattua semmonen musta karvamatto missä on mintunvihreitä tassunkuvia.. Ja muuta mukavaa. Oletinkin että saan tarvikkeet tänään, mutta yllätys oli se, että ne tuotiinkin ihan kotiovelle! :) Ei tarttenkaa lähtee hakee postista. JEE!

Kasasin uuden häkin heti, ja ajattelin josko Roope karvatassu kävisi testaamassa, mut eiii, eihän se uskaltanu.. :D Jos jotain positiivista Roope ujoudesta/uskaltamattomuudesta pitää löytää, niin ehkä se, että häkistä saadaan kotiinkin pennun oma pesä, jonne Roope ei sitten toivottavasti mene, vaan pentu saa olla siellä rauhassa. :)

Nyt ei auta sitten kun taas vaan odottaa ja toivoa, että loma koittaisi PIAN ja pääsisi pentua hakemaan. Lopuksi vielä kuvia Rauman reissulta!