Tämä blogi kertoo Kooikerhondje uroksen Ruudolfin (Bullbenz Kooi Klaas Qera) elämästä. Sivussa liipataan myös velipoika Roopen (Cavalier) elämää.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viikko kulunut siitä, kun Ruudolf Pisulius saapui kotiin

Noniin, nyt on kulunut viikko siitä kun Ruudolf poika saapui kotiin. Poitsu on kotiutunut hyvin ja velipojan kanssa tulevat edelleen hienosti toimeen.
En anna, mä leikin näil molemmil!

Ruudolf painoi 2,4 kg, kun to 16.5 oli käynnyt eläinlääkärissä. Kotona tiistaina painoa oli 2,6 kg ja tänään punnituksessa noin 3,1 kg (hän seisoi itse vaa'alla). Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ei millään syö 4 dl kuivia nappuloita liotettuna, hyvä jos 3 dl uppoaa herraan. Tänään oli yllättävän nälkäinen herra aamusta, otti santsikierroksenkin. Ruudolf on melkoinen rohmu, jos tilaisuus tulisi, söisi Roopen ruuat sekä Roopen herkut. Pariin kertaan rohmu on ehtinyt maistelemaan veikkapojalle annettua keksiä. Luista Roope pitää kyllä huolen ettei pikkunen hänen luuhunsa koske, murina alkaa välittömästi kun Ruudolf tule liian lähelle.

Veli ja sen veli <3

Roope on muutenkin pariin kertaan rähähtänyt riiviölle. Kyllä muakin vituttaisi jos joku loikkisi päälle ku nukun tai puree korvasta tahi hännästä. Näykkiminen on sallittua leikissä ja siitähän pojat tykkää. Melkein kerran päivään takapihalla on ollu sellaset rallit, että heikompaa hirvittäisi. Roope tuntuu nauttivan siitä, kun saa pienen miehen jahtaamaan häntä, mutta on se toistepäinkin kivaa. Ruudolf menee välillä ihan mukkelismakkelis jäädessään isoveljen jalkoihin, mutta eipä se tuosta ole moksiskaan, vauhti vaan kiihtyy. Ruudolf on myös aika ovela, nimittäin se on keksinyt huijata Roopea jahtausleikissä. Hän menee nimittäin sohvan ja pöydän alle piiloon, minne Roope ressukka ei mahdu, julmaa! :D

Ruudolf Pisulius, kuten herra pissiriiviötä kutsun, on keksinyt myös kauheen kivan jutun ulkona. Nimittäin takapihalle on kauheen kivaa kaivaa kuoppaa ja syödä multaa ja kivia ja neulasia ja voikukkia ja kiviä ja heinää ja muurahaisia ja kaarnanpalasia ja kaikkea mitä vaan eteen sattuu osumaan. Ulkona ollessa hän on myös nähtävästi ottanut isoveikasta mallia, välillä pitää pissien jälkeen hieman kuopasta maata, mutta sitä ei olla vielä tehty kuin pari kolme kertaa. Ruudolf on pari päivää onnistunut tekemään kaikki kakit pihalle (mamma on ehkä ollut hereillä ja hoksannut nopean siirtymisen taktiikan pihalle). Muutaman kerran herra on ilmoittanut vikinällä, että haluaa pihalle kakille! Pissit tulee vielä sisälle monesti, juuri sinne minne ne sattuu lirahtamaan. Tosin viime yönä oli pissitty hienosti makuuhuoneessa paperille, jeeeeee! :) Toivottavasti myös tulevina öinä osuisi oikeaan paikkaan.

Lunan ja Ruudolfin kohtaaminen
Ruudolfia on nyt käynnyt useampi ihminen katsomassa ja kaikki on tuntunut olevan ihan jees. Ainoa, että herra on yleensä ollut aika väsynyt, eli vierailta on jäännyt riiviöpuoli näkemättä. ;D Pelottavinta Ruudolfista oli ehkä vanhempieni perhoskoiraneito Luna. Voi jukra se olikin jännittävä kaveri, piti pienen tulla mamman syliin turvaan kun jänskätti. Lunaa kyllä olisi ehkä hieman kiinnostanut pieni, mutta taisi neitiäkin vähän jännittää ni meni vähän urinaksi. Urinaa lisäsi tietysti perässä roikkuva Roope. Luna ei yhtään ymmärtänyt miksi Roopen piti koko ajan kipittää perässä ja tunkea kylmä nokka arvon neidin peppuun. Ja Roope ei millään voinny ymmärtää kun oli niiiiiiin iiiiihhhana zirbula kiikarissa, ettei se ollenkaan hänestä tykännyt. On taas mennyt sen verran pitkä aika kun Roope ja Luna on viimeksi nähnyt, ni on ehkä unohtunut et ovat kavereita. :D No joka tapauksessa Luna oli vähän pelottava Ruudolfin mielestä, mutta ehkä niistäkin vielä kaverit tulee. Toinen pelottava asia on imuri! Voi juku se onkin pelottava. Minusta hauskinta oli kun Ruudolf meni keittiön pöydän alle Roopen viereen, kun aloin imuroida. Ne, jotka ovat nähneet Ted -elokuvan, tietävät sieltä kohdan "Thunderbuddies", niin poitsut näytti siltä et olivat Vacuumcleanerbuddies... :D

Yksin olo on onnistunut Ruudolfilta vaihtelevasti. Välillä tulee hirveä itku ja välillä katsotaan vaan ja todetaan et meni ja sitten hän painelee häkkiinsä nukkumaan. Harjoittelu jatkunee..

Eilen oli Mustissa ja Mirrissä pentupäivät, joten päätettiin Rudetskin kanssa lähteä käymään siellä. Oli kuulemma kymmenisen pentua päivän aikana käynnyt meidän lisäksi, mutta samaan aikaan ei osunut muita pentuja. Ruudolf sai rapsutuksia, mutta kehveli (Ruudolfin mielestä) kun ei nameja tippunut! Mutta mamman sylissä täytyi pysyä, oli vähän jännittävä paikka. Kovasti oli vieraita hajuja. Ostettiin mikrokuitupyyhkeet molemmille pojille, Ruudolf sai tietysti vihreän. Lisäksi löytyi kuminen mintun makuinen purulelu, mammalle nami/kakkapussi pussukka ja sitten saatiin dental puruluita tai mitä ne onkaan. Myyjä pohti olisiko s vai m kokonen paketti sopiva, mutta mepä tuumattiin et otetaan l koon paketti niin saamme paljon enemmän purutikkua kun puolitamme ison tikun kuin että ostaisimme valmiiksi pikkusia tikkuja. ;)

Tänään käytiin sitten mummolassa, minun äidilläni. Voi jukra kun sielläkin pääsi pihalla juoksentelemaan ja syömään voikukkia yms. Käytiin myös Kymijoen rannassa koittamassa kuvaamista, mutta eipä siitä taas oikein mitään tullut kun ei herra malttanut pysyä paikoillaan. Kuvaamista koitettiin myös voikukkanurmella, mut kyllä on hankalaa. Ruudolf on aika paljon mamman perään, niin uskallettiin hihnassa pitää vapaana, että olisi jonkinlaisia kuvia saannut. Mutta vaihtelevasti onnistui ja ei. Seisotuskuvat on mahdoton tehtävä. :D

Ruudolfilla on myös ärsyttävä tapa repiä mattoa. Joo, onhan se sellainen matto joka lähtee pentuajan jälkeen mäkeen, mut ei sitä silti tarttis repiä ihan rikki.. ärrr.. Myös riiviön oma matto on saannut kyytiä. Käsittämätöntä miten noinkin pieni otus saa vedettyä perässään niinkin isoa karvamattoa. Mutta kaikkea kun pitää maistella ja repiä, ihan sama onko se lelu vai jonkun sormi tai paita tai mikä vaan. Ruudolf onneksi uskoo kun sille huutaa poispoispois, niin poistuu kyllä esim. johtojen läheisyydestä. Hän myös välillä kuulee, että häntä kutsutaan luokse ja tuleekin, mutta välillä ei kuule yhtään mitään kun on niiiiiiiin tärkeetä just haistella tai leikkiä. Ruudolf myös hienosti irroittaa lelusta kun käskee ja istuu pyydettäessä. Ruokaa odottaessa usein miten istahtaa valmiiksi, mutta viimeistään käskystä. Paitsi jos sattuu olemaan virtaa ni sitten loikitaan kuin mikäkin kenguru.

Kenguru loikkasi myös kerran sohvalta, kun mamma ei kerinnyt napata kiinni, vinkasuhan siitä tuli, mutta unohtui pian. Sohvalle yrittääpi myös kovasti kiivetä, mutta vielä on turhan pieni pääsemään sinne. Jalan yli loikataan tasajalkaa myös ihan keposesti.

Näin on hyvä nukkua
Ruudolf viihtyy hyvin omassa häkissään. Siellä se nukkuu monesti päivällä ja aina yöllä. Häkkiä kun siirtää aamulla makkarista keittiöön, yrittää poitsu monesti päästä kyytiin. Häkissä kun on kiva matkustaa kun se heiluu.. :D

Viikko on siis sujunut pennun kanssa hyvin, vaikka välillä meinaakin käpy palaa riiviöilyyn. Illalla ennen nukkumaan menoa varsinkin on välillä vähän liikaa kierroksia. Rudetski on päässyt parina iltana häkkiin rauhoittumaan, niin että ovi on kiinni. Vielä olisi mulla viikko lomaa, sitten ois palattava työn touhuihin. Nopeasti aika kuluu..

Lopuksi vielä kuvia kalareissulta Paaskoskelta ja kuvaus reissulta Kymijoen rannasta.
Täällä ollaan kalassa!
Muiiijjj..

Tiiättekö ku mä komensin tota haukee. Se meinas ryttyillä mulle oikee kunnol, mut sit mä komensin sitä et pysyy aloillaan maassa. Joo, ja sit se oli muovipussissa, ni komensin sitä varmuudeks vaik ei se enää tainnu kyl elää!



Onks ihan pakko?

Ooooo, sullon namiiii! 
                                           
Kukkaispoika

vauhtiiiiiiiiiiiii....

Komia istuma-asento.

Melkein seisoo täydellisesti :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti