Kotimatkalla

Ruudolf poika kyydissä. Nukkuu kiltisti häkissä min viekussa. <3

Täpinäääää

Voi jehna. Tänään klo 22.00 alkaa LOMALOMALOMALOMA!!! Ja nyt on enää pari päivää siihen, kun pieni riiviö saapuu kotiin. Menemme siis sunnuntaina hakemaan karvakorvan kotiin. Nyt pitäisi olla kaikki tarvittava hankittu, kun sain tilattua sopivamman kokoisen häkinkin kuljetuksia varten. Kevythäkki kun taisi olla ehkä vähän liioitellun iso (sinne mahtuisi varmaan bernikin ihan helposti).. :D

Ennen sunnuntaita täytyy vielä viritellä keittiön oviaukkoon portti ja takapihalta peittää aidasta yksi kooikkerivauvan mentävä kolonen. Lähdemme jo lauantaina matkaan kohti länsi-suomea, saa sitten sukuloinnit hoideltua samalla kertaa.

Olen ollut viimeisen viikon ihan täpinöissäni ja täpinä senkun lisääntyy koko ajan.. Kuinkahan saan tulevat yöt nukuttua?!?

Hauvavauvan tuoksua ja tarvikkeita

Hitsi vie kun työt haittaa harrastuksia, ei ehdi tännekkään kirjoittaa "reaaliajassa".

Ai mitennii me ollaan vauhdikkaita?

Viime sunnuntaina koitti vihdoin se päivä, että pääsisin näkemään pennut ensimmäistä kertaa. Yöllä heräsin ensin joskus kolmen jälkeen valmiina nousemaan ylös, mut äh, ei voinut vielä niin ajoissa nousta. Seuraavaksi heräsin joitakin minuutteja ennen kellon herätystä ja tottakai sitten piti jo ponkasta pystyyn ja alkaa valmistautumaan reissuun. Isäntäkin ihmetteli kellon herättäessä missä oikein oli, kunnes kuuli keittiöstä kolinaa. Minä aamu-uninen taisin siis VÄHÄN oottaa sunnuntaita. Aamusta siis startattiin renkaidenvaihdon jälkeen valkoisella orillani (auto) kohti Raumaa.  Ilmeisesti kaasujalkaakin panoi, sillä olimmekin jo puolta tuntia etuajassa Raumalla. Ajan kuluksi ajettiin maisemakierros Vanhan Rauman läpi, jonka jälkeen pääsimmekin ajelemaan pentujen luo. KÄÄÄÄÄÄÄK, ne pennut olikin vallan suloisia otuksia!

Vietettiin semmonen 7,5 h kasvattajan luona tervehtien vuorotellen niitä ihanaisia vauvveleita sekä aikuisia koikkereita. Ja koiria kun seurasi, niin kyllä miusta tuntuu, että on kyllä aivan mahtava rotu ja juuri semmoinen kun olen halunnutkin/kuvitellutkin. (Pilvilinnani varmaan romahtaa, kun pentu saapuu ja vilinä alkaa. :D )

Pennut olivat aika eloisia. Hetki leikittiin, sitten pissittiin ja leikittiin ja sit tuli uni. Kun oli jonkin aikaa nukkunut pissittiin ja kakittiin ja syötiin ja taas pissittiin ja kakittiin ja riehuttiin ja sit tuli uni. Ja sama ralli jatkui pitkin päivää. Pennuista nousi kaksi suosikkiehdokasta, Stefan ja Hans, mutta Stefan vei suosikin tittelin lopulta omalla söpöydellään ja sillä, että nunnasi mun sylissä moneen otteesen. Sikäli hauska sattuma, että suosikiksi nousi pentu, joka ei ollut kuvia katselemalla ollenkaan kärkikahinoissa suosikiksi.

Saatiin paljon uutta ja hyödyllistä tietoa koikkereista, pennuista ja niiden kanssa elämisestä. Päädyttiin kaiken infon jälkeen isännän kanssa siihen, että koikkeri-poitsulle on hommattava jonkinlainen häkki kuljetukseen ja muutenkin. Mikäs sen kätevämpi kuin häkki, sitten kun otan hauvaa töihin mukaan. Koira saa mennä häkkiin silloin kun haluaa ja jos koira ei voi häsätä vapaana, niin häkkiin odottelemaan. Niimpä sitten pitikin tehdä taas peten koiratarvikkeesta vähän tilauksia.. HUPSISTA VAAN! :D Nyt on komia limen/nurmen/kirkkaan (mikälie sävy)vihreä tekstiilihäkki (sitten vaan toivotaan ettei karvakorva syö sitä puhki). Lisäksi tuli tilattua semmonen musta karvamatto missä on mintunvihreitä tassunkuvia.. Ja muuta mukavaa. Oletinkin että saan tarvikkeet tänään, mutta yllätys oli se, että ne tuotiinkin ihan kotiovelle! :) Ei tarttenkaa lähtee hakee postista. JEE!

Kasasin uuden häkin heti, ja ajattelin josko Roope karvatassu kävisi testaamassa, mut eiii, eihän se uskaltanu.. :D Jos jotain positiivista Roope ujoudesta/uskaltamattomuudesta pitää löytää, niin ehkä se, että häkistä saadaan kotiinkin pennun oma pesä, jonne Roope ei sitten toivottavasti mene, vaan pentu saa olla siellä rauhassa. :)

Nyt ei auta sitten kun taas vaan odottaa ja toivoa, että loma koittaisi PIAN ja pääsisi pentua hakemaan. Lopuksi vielä kuvia Rauman reissulta!

Nammm, sulla on hyvät sormet, syän ne! (Suosikki-poika Stefan)

Kylläpäs kutittaakin! (Jens Anderson)

Oonko vähän söpö ku istun tällai?

NukkumisKASA!

Katto pään päällä (ehkä Hans)

Nam, piimää! (oik. yläkulma Stefan; oik. alakulma vauhtihirmu Johan; vas. yläkulma Jens Anderson; vas. alakulma Hans)

Kyllä minä tänne vielä mahdun! (ehkä Hans)

Sylissä on kivaa! (Mun suosikki Stefan)

Unettomuutta ja KURAAAAAA

Eilen iski kauhun sekainen tunne, kun kaverini vinkkasi ikävistä uutisista pentueesta ja kävinkin pentueen blogin katsomassa ja siellä se luki, että yksi pennuista on lähtenyt vehreämmille agilitykentille. Tietysti minulle iski paniikki jäänkö nyt sittenkin ilman koiraa. Heti surffattiin isännän kanssa koikkereitten sivut mitä muita pentueita oli syntynyt samoihin aikoihin. Seuraavaa haaste oli keksiä miten laittaa kasvattajalle varovainen kysely kuinka pennun saannin kanssa käy. Juuri ennen nukkumaan menoa sain jonkinmoisen viestin lähetettyä ja sitten nukkumaan. Ja arvata saattaa kuinka hyvin tuli uni..... No, ei tullu kovin hyvin, kun pohdin mielessäni ajatusta "entä jos en saakkaan pentua?"..

Aamusta päätin ensin lähteä Roopen kanssa lenkille ennen kuin avaan sähköpostiani. Onneksi Roope on kovin korkea koira ja vähäkarvainen ja tosi lyhytkarvainen... Köhöm.. No juu ei ihan. Se on kiva kun karvaa on tassuissa ja mahan alla vaikka muille jakaa ja etäisyys maasta ei ole kovin suuri. On muuten aika märkä ja hiekkainen koira lenkin jälkeen.. Ja kivn takkuinen kun onnistui jälleen käymään jossain takiaispuskassa. ARGGHHH! Suihkuunhan se oli taas vietävä ja pahimmat takut koitettava avata. Hetken mielessäni vilahti jo trimmauskone sekä karvaton kiinanharjakoira. :D

Lenkin, Roopen pesemisen ja takkujen availun jälkee päätin avata koneen. Sähköpostissa oli kaksi viestiä kasvattajalta ja jännityksellä avasin viestit. Iso kivi tippui sydämeltä, kun postissa kerrottiin, että minulle on kyllä siellä pentu! HUH!

No mutta, käykääpähän kattomassa uusia kuvia pienistä söpöläisistä: http://bullbenz.vuodatus.net/?page=2

Materiahulluus iski

Pennun panta

Voi jehna.. Tuli viime viikolla tehtyä pieni tilaus Peten koiratarvikkeesta. :P Nyt on pennulle iiiiiiiihana pieni panta. Yllättäen pannassa on limen vihreää. Aiemmin ostin Mustista ja Mirristä semmosen limenvihreen nahkaisen puolkurkkarin ja taluttimen. Ne saa odotella että pennusta kasvaa iso.

No nettitilaukseni piti sisällään myös semmosen Kongi lelun (tutti), sorsa"raato"lelu ja sitten jonkinmoinen aktivointilelu mitä voi vauvveli siten järsiä. Tietysti piti ostaa myös iso kipollinen nameja, niin päästään koulutushommin heti. Sai Roopekin jotaan, nimittäin sellaisen oranssipunaisen miälenvikasen näkösen ankkalelun. :D Ja eilen ostin Roopelle Hurtan koivun värisen taluttimen. Kyllä nyt kelpaa molempien herrojen sitten lenkkeillä. Pentu saa tyytyä Roopen pentutaluttimeen ja -valjaisiin.
Nyt täytyy ehkä hillitä itseäni, etten osta ihan liikaa kaikkea. Mitähän siitäkin joskus tulee kun alan odottaa ihmisvauvvaa... Täytyy ehkä kuolettaa sitten ainekin puoleksi vuodeksi pankkikortti.... :D

Aatella, 5 viikon päästä tähän aikaan vieressäni tuhisee pieni koikkeri. Ja jo ensi viikolla pääsen tuhisijoita katsomaan. Olenkin jo listannut asioita, joita täytynee kasvattajalta kysellä.

Nyt kun olen taas vähän aikaa haaveillut ja intoillut penusta, on aika syventyä koulutehtäviin.......

Unelmasta totta

Viime torstaina pohdiskelin koirahankintoja ja katselin eri pentueita ties kuinka monetta sataa kertaa. Päädyin laittamaan toisellekkin kasvattajalle sähköpostia josko siellä vielä olisi pikkusia poikia vapaana. Sainkin pian vastauksen, että yksi poitsu on vielä vapaana ja palataan asiaan myöhemmin. Seuraavan päivän eli perjantain vietin koulutuksessa Keuruulla. Koulutuksen viimeisen tunnin aikana alkoi meikäläisen keskittyminen jälleen herpaantua ja päätinkin tarkistaa sähköpostin. Siellä olikin yhteydenottopyyntö ja siitä se täpinä vasta alkoikin. Niinpä takaisin ajellessani soitin kasvattajalle ja höpöttelin tunnin puhelimitse. Puhelun päätyttyä tajusin, että miulle on tulossa vauvahauvva. :) Sain siis varattua itselleni pennun. Kasvattaja lupasi valita minulle pennun, joka ei ole kaikekin rauhallisin, muttei kaikkein hulluinkaan, toisin sanoen sopiva hauva. ;)

Päädyin toisen kasvattajan pentuun, sillä sain tietää "heti" saavani pennun. Toisen pentueen kanssa olisi joutunut odottamaan vielä useamman viikon, ennen kuin tioeto olisi tullut saanko pentua vai en. En tahtonut riskiä, että jäisin ilman omaa hauvavauvvaa. Lisäksi nämä toiset pennut olivat väriltään enemmän mieleeni (ruskeampia).

3 tunnin ajomatka Keuruulta Kuusankoskelle menikin puhelimessa höpötellessä. Pitihän tämä ilouutinen ilmoittaa hauvavauvvan "isukille" ja "mummolle ja vaarille", "isotätille" sekä hauvan velipuolen mammalle. Siitä hetkestä alkaen olen ollut enemmän ja vähemmän täpinöissäni ja sitä olen edelleenkin..

Tämän kuun lopussa mennään hauvavauvoja katsomaan ja 20.5 kun aloitan kesälomani (=mammaloman), käyn samana iltana hauvelin kotiin hakemassa.

http://bullbenz.vuodatus.net/ Noista ihanista pienistä palleroista yksi on sitten miun pallero. Siellä näkyy myös äiti ja isi hauvat! Ei siitä pennusta varmainkaan nyt Ruudolfia tule, kun ei noi oikeen Ruudolfilta kukaan näytä. :)

No, nyt miun unelma omasta hauvasta alkaa näyttää entistäkin varmemmalta! :) <3

Syntyneitä vauvvoja ja muuttoa

Pääsiäisen aikaan tasaisen väliajoin oon kytännyt sähköpostia ja kasvattajan nettisivuja odotellen jonkinlaista tietoa pennuista. Onneksi siis ystäväni kertoi pentujen syntyneen ja siitäpä täpinäni siis alkoi ja aloin vielä tiuhempaa tahtia tuijottamaan sähköpostia ja kasvattajansivustoa. Tänään sitten huomasin kasvattajankin sivulla ja koikkereittensivuilla viralliset ilmoitukset et pennut on syntyny, 3+2. Mutta yksi uros oli kuollut synnyttyään, joten 2 urosta on.

Kasvattjan sivuilla http://wishdecoy.kotisivukone.com/56 löytyy kuvatkin noista ihanista pienen pienistä pötköistä! <3 Toi kirjo vois niin olla mun, kun se on noista uroksista ruskeampi ja ruskeemmista yksilöistä tykkäisinkin enemmän. Jos narttua oisin ottaas ni se ois selkeesti toi Lerppa, ihan vaan nimensä takia. :D Mut ei noista pennuista kyllä äkkisälteen kukaan oikeen näytä Ruudolfilta, joten pahoin pelkään, että joudun miettimään vielä vauvan nimeä.

Odottavan aika on vaan AINA niiiiiiiiin pitkä. 4 viikon päästä aikasintaan pääsee hauvavauvoja katsomaan, ja voi nenä sinne on pitkä aika.

Tuossa katselin, että pääsiäisenä huitteilla on syntynyt myös kaksi muuta pentuetta, jotka ovat uros voittoisia. Luotan siihen, että jos käykin niin, etten saa tuosta haluamastani pentueesta vauvvaa, niin uskon, että uros-hauvavauoja miulle kyllä riittänee. :) Ei ollenkaan hassumpia vaihtoehtoja noi muutkaan.


Pääsiäisen aikana ja ennen sitäkin jo oon tehnyt muuttoa Kotkasta Kuusankoskelle ja nyt olen sitten virallisesti Kuusaalain. :D En voi ymmärtää miten mun pienen pieneen kaksiooni (39 neliötä) olikin mahtunut niin paljon tavaraa... Ei sitä ollut noin paljoa kun Kotkaan muutin viime kesänä.. No, joka tapauksessa nyt on tavarat tuotu uuteen kotiin ja alkanut kova sumpliminen miten yhdistää kahden ihmisen tavarat ja mihin kaikki saadaan mahtumaan. Kirpputorille pitäisi jossaan vaiheessa varata pöytää, että pääsisi liioista tavaroista eroon. Kaipa sitä pitää yrittää hyödyntää netin ihmeellistä maailmaa ja koittaa jonkun tori.fi:n kautta myydä isoimpia tavaroita (sänky, patjat, pesukone ym.).
Tavaroiden paikkojen keksimisessä pitäisi vissiin ottaa huomioon myös tuleva vauvvahauvva. Ihan kaikkea kun ei voi jättää pennun saataville. Onneksi on vielä aikaa järjestellä ja miettiä mitä täytyy saada pois pennun ulottuvilta. Pohdintaa on herättänyt myös se, tarvimmeko farmarin sitten kun koiria on kaksi. Vaikka Roopekin on pienikokoinen eikä tulevasta koirastakaan mikään jättiläinen kasva, vie ne takapenkiltä silti aika paljon tilaa. No, pohdinta auton osalta jatkunee, mutta eiköhän sitä ensialkuun selviä ihan "tavallisilla" autoilla. :D