Nyt on avattu Ruudolfin näyttelyura. Oltiin 5.10.2013 Hyvinkäällä Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä tuttavallisemmin erkkarissa. :) Ruudolfin luokassa (pikkupennut, urokset) kilpaili 4 pentua. Voiton vei Ruudolfin täysveli Kossi, onnea! Ruudolf sijoittui toiseksi ja sai vielä kunniapalkinnon.
Tuomarin arvostelu:
Male, 6 months. Good breed type. Good body for his
age. Good head. Very good eye, good bite. Earset ok, with earrings ok.
Nice ribcase. Tailset could be a little bit higher. Good ansulations in
front. Moves well for his age. Good hair and colour. Good temperament.
Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen.
Pentuluokka 2 KP
Jee, oon niin ylpee mun pikku Rudista kun pärjäsi hienosti ja sai hyvät arvostelut. Eikä siellä kehässä niin kauheeta ja pelottavaa ollutkaan vaikka ehdinkin sitä jännittää ja PALJON. Jännitystähän siis lisäsi se, että oltiin Ruudolfin kanssa koko kehän ensimmäiset. Ruudolf ei stressannut ja otti tosi lungisti koko näyttelypäivän. Poitsusta oli kivaa olla kehässä, kun sai nameja ja muutenkin oli kivaa, kun näki kavereita. Hienosta esiintymisestä Ruudolf sai palkinnoksi vierailla Peten koiratarvikkeella (vai oisko se sittenkin ollut minun palkintoni? ;) heh.. ) Ostettiin Ruudolfille Pomppa-takki, ruskea, kokoa 37. Takki on ihan reilu, joten jää vähän kasvunvaraa (toivonmukaan sitä kasvua nyt vielä vähän tapahtuisi...)
Toinen uusi asia mitä ollaan nyt tehty, on agility. Eilen illalla oltiin Ruudolfin kanssa ensimmäisissä treeneissä, Homeetta koirakoululla. Ensin tutustuttiin halliin ja Ruudolf sai nuuskutella hajuja. Itse treeni aloitettiin siivekkeiden takaakierron opettelulla ja poikahan oppi sen heti. Lisättiin toinen takaakierto perään ja hienostihan sekin meni. Sen jälkeen takaakiertojen päätteeksi Rudin lemppari, putki (mutka). Ruudolfille ei tehnyt yhtään tiukkaa tehdä nämä kolme peräkkäin. Itselleni tietysti hankaluutta teetti käsien ja jalkojen huitominen oikeeseen aikaan ja oikeeseen suuntaan ja vieläpä oikea käsi ja jalkakin ois pitänyt muistaa. Ruudolf on hyvin tarkka ja nopea oppimaan. Kertaalleen yksi takaa kierto ei meinannut onnistua ja kouluttaja osasi heti yhdistää mistä se johtui. Edellisella kerralla olin käyttänyt toista kättä jotenkin ja tällä kerralla en, joten eihän poika ymmärtänyt että mitäs nyt. Huh, aika haastavaa. :D No, jotta ei liian helpoksi menisi, lisättiin alkuun hyppy ja sitten ne 2 x takaakierrot, putki ja loppuun vielä hyppy. Ja poikahan osaa, mikäli ohjaajansa pysyy mukana ja hallitsee ohjauksen. Wau! Ruudolf sai kovasti kehuja vauhdistaan ja taidoistaan. Kouluttaja ihmetteli ääneen kuinka voi olla näin taitava ollakseen ensimmäistä kertaa kunnolla treeneissä. On kuulemma Ruudolfissa SM-ainesta. ;)
Lopuksi harjoiteltiin keppejä. Ruudolf olisi kovasti halunnut kiertää ensimmäisen kepin väärää kautta. Tämä oli siis jo vähän haastavempaa niin koiralle kuin minullekkin. Loppujen lopuksi päästiin pujottelemaan kuusi keppiä avustettuna.
Kouluttaja kehui Ruudolfia paljon. Kuulemma hyvät kulmaukset edessä ja takaa ja kroppa täydellinen agilityyn (en voinut vastata kuin aijjaa, kun enhän minä ymmärrä vielä millanen kroppa noilla on hyvä). Kouluttaja olisi voinut ostaakkin Ruudolfin, mutta siihen en suostu. ;D
Kotiläksyäkin saatiin: sylikäännöstä, naksuttimen ehdollistus sekä kontaktiharjoituksia laatikon avulla. Siispä viikko treenaillaan kotosalla ja sitten ensi maanantaina päästään taas opettelemaan uutta. Niin se vaan taisi agikärpänen purasta pahemman kerran. ;)
Sunnuntaina mennään sitten Lahteen pentunäyttelyyn ja jollen ihan väärin ole ymmärtänyt, on Ruudolf taas ensimmäinen ja ainoa pikku pojissa. Onneksi isoissa pojista löytyy kilpakumppaneja. :)
tiistai 15. lokakuuta 2013
torstai 3. lokakuuta 2013
Puolivuotias Ruudolf, mitä 4 kk:ssa ennen sitä on tapahtunut
Hupsista keikkaa, kun on kirjottelu jäännyt ihan unholaan. Ollut niin paljon kaikkea touhua ettei ole mukamas ehtinyt. ;) Nyt kuitenkin, kun asiasta on muistutettu ja huomautettu ja aikaakin on isompaa potilasta vahtiessa täytyy pikakelata viimeiset 4 kk.
Viimeisin kirjoitus oli, kun Ruudolf oli 11 vk. Seuraavalla viikolla lähdin itse viikoksi työn puitteissa leirille Uudenkaupungin saaristoon ja herrat jäivät kotiin kolmisteen. Hyvin oli heillä sujunut ja Ruudolf oli päässyt ensimmäistä kertaa veneilemäänkin ja mukavaahan sekin oli ollut.
Parina seuraavana viikkona ollaan tehty mökkireissuja niin Joutsaan kuin Vuolenkoskellekin. Ruudolfista oli kovin kivaa, kun on päässyt isoilla pihoilla juoksemaan vapaana ja UIMAAN! Uiminen kesällä oli Rudin yksi lempipuuhista. Veneessäkin oli kiva matkustella ja köllötellä pelastusliivit päällä aurinkoa ottaen. Välillä kun vahti mitä kaloja isäntäväki sai, niin pysyi pojan mieli virkeänä. Punkit meinasivat tehdä hyökkäyksen molempiin poikiin, mutta onneksi Bayvanticilla päästiin niistä eroon. Koko kesän aikana Ruudolfista taidettiin ottaa alle 10 punkkia, joista osa ei ollut edes kiinni. Kesäkuu siis kului mökkeillen ja Ruudolf oppi paljon uusia asioita ja koki kaikkea uutta ja ihmeellistä. Kasvuakin tapahtui valtavasti.
Heinäkuussa 8 pv käytiin Lahdessa pentutreffailemassa toisia kooikkerhömppäsiä. Seuraavana päivänä olikin taas eläinlääkärissä rokotusten vuoro ja samalla näytettiin kaulaan ilmestynyttä kovaa pattia. Eläinlääkäri tutki pattia ja pyysi kaksi muutakin lääkäriä katsomaan, joista viimeisin totesi, ettei mitään hätää, patti johtuu todennäköisesti hampaiden tulosta. Eli olisi vain jokin rauhanen turvoksissa. Selvä pyy, näin oletettiin.
Kuun loppu puoliskolla käytiin taas pentutreffailemassa, mutta tällä kertaa Vääksyssä ja vauhtia riitti pentusten kanssa. Ruudolfilla sai taas uusia kamuja. Rudi aloitti pienoisen laihiksen, sillä mamma oli syöttänyt poikaa hieman liikaa. Osa syynä ehkä myös pojan hurjaakin hurjempi ruokahalu. Hotkii kaiken mitä vaan saa ja lisääkin kelpais.
Kävimme myös pyörähtämässä Kotkassa Meripäivillä. Pojilla olikin kovin jännää, kun liikkeellä oli paljon ihmisiä. Hienosti kuitenkin meni vaikka välillä pitikin vähän vetää sinne sun tänne. Ihmismassassa liikkumista harjoiteltiin myös Tall Ship Races tapahtumassa Helsingissä. Siellä oli Rudin mielestä kovin jännää ja kulkikin pääosin takana jalkojen juuressa. Ruudolf hurmasi siellä erityisesti lapsia ja hienosti antaa kaikkien tulla silittämään. Ruudolfilla oli jokin ymmärrys, että rapsuttajat olivat lapsia, sillä heitä poika ei purrut ollenkaan. KUN TAAS aikuisia on sitten toooooosi kiva näykkiä käsistä.
Pojat ovat jonkin verran leikkineet tässä kohtaa keskenään, mutta vain jos on oikein kunnolla houkutellut tai jos Roopella on jokin hetken vinksahdus sattunut päässä että intouu leikkiin.
Heinäkuun lopulla Ruudolfin kaulassa ollut patti kasvoi ja kasvoi. Lopulta se oli pienen kananmunan kokoinen ja minulla petti hermo asian suhteen. Ei voi olla tuollainen pahkura hampaiden kasvusta, kun koira ei oikein syökkään kunnolla ja patti sen kun kasvaa. Eläinlääkärille suunnattiin jälleen, joka arvioi, että sylkirauhanen olisi tukkeessa ja kerännyt patin. Ruudolf nukutettiin näytteen ottoa varten. Noin vartin päästä siitä, kun Rudi vietiin toimenpiteisiin, tuli eläinlääkäri ja pyysi jutulle. Patti ei ollutkaan sylkeä vaan mätää täysi. Kyseessä olikin mätäpaise, joka voi johtua esimerkiksi paineissa syntyneesä hammasosumasta tai verenkierron mukana. Niimpä Rudi jäi vielä pariksi tunniksi lääkäriin ja patti puhdistettiin. Haettaessa sain syliini hyvin HYVIN kiukkuisen ja tokkuraisen tötteröpään. Rudi ei tykännyt yhtään muista koirista eläinlääkäein vastaanottotilassa ollessaan vähän kuutamolla. 10 päivän antibitootit, kipulääkettä ja haavan puhdistusta useaan otteeseen päivittäin. Kotiin mentäessä veli-poika Roopea pelotti hirmuisesti tuo outo tötteröpää, mutta nopeasti sitten rauhoittui kun tajusi, että pikkuveikkahan se onkin ja vähän pipi. Ruudolfia ei haitannut päässä oleva tötterö millään lailla. Puskat rytisten juoksenteli pitkin pihaa ja metsiä. Hoitotoimenpiteet olivat ensin ihan ok, mutta parin päivän päästä se oli ihan tyhmää kun vettä suhkittiin haavalle. Toimenpiteet saatiin kuitenkin tehtyä, kun Rudin suuhun ensin ruikkasi suihkepullolla ensin vähän vettä ja sitten vasta kaulan haavaan. Suuhun ruikittu vesi kun oli niiiiiin mukavaa. Antibioottien kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sillä kaikki mitä tarjotaan on ruokaa ja siis hyvää. Viikon päästä suunnilleen oli sitten kontrolliaika ja kaikki oli hyvin. Patti pienentynyt, haava umpeutunut ja pentu syö taas normisti. Tällä kertaa eläinlääkäriin meno ei ollutkaan enään niin ok kuin se aiemmin oli. Jurista piti kaikille ja kaikelle, tyhmäää, pelottaa, inhottaa, Rudi ei tykkää.
Tarkoitus oli mennä Valkealaan mätsäriin elokuun alussa, mutta eipäs me sitten viitsitty viedä Ruudolfia sinne, kun kaulassa komeilee siilikampaus. Kävimme kuitenkin ihmettelemässä suurta koiramäärää ja Rudista oli hauskaa leikkia parin koiran kanssa ja montaa pääsi nuuskuttelemaan. Samaisella viikolla startattiin vanhempieni asuntoauto ja lähdimme viikonlopuksi Kaarinaan Tuorlan majatalolle Kooikerhondje kesäpäiville. Siellä tavattiin monen monta erilaista koohotinta, niin isoa kuin pientä, nuorta kuin vanhaa. Ruudolf tapasi myös kasvattajansa sekä isänsä ja lukuisia muita sukulaisia. Viikonlopun aikana päästiin leikin lisäksi kokeilemaan agilityä, nuuskuttelemaan jänöä ja riistapukkia sekä harjoittelemaan näyttelyjuttuja. Agilityssä huipuinta Rudin mielestä on putki. TÄYSIIIIIIIIIIIII!!!!!!! Riista ei pelottanut vaan ihan reippaasti haisteli. Pöytäkin oli jo näyttelyharkassa tuttu juttu, mutta harjoittelua kaipaa lisää ja paljon! Hieno viikonloppu, joka sai minussa syttymään pienoisen näyttely ja aksakipinän, mutta iiiihan pienen.
Tässä kohtaa pojat ovat alkaneet jo leikkiä enemmän keskenään. Roope osaa myös pitää puoliaan ruuastaan eikä vaan väistä kuten aiemmin teki. Ruudolf on kasvanut kovasti vaikkei mikään jättiläinen olekkaan. Hampaita putoillut silloin tällöin.
12.8 alkoi sitten tällä emännällä hurja kuntokuuri kera ruokavalion, nimittäin FitFarmin Superdieetti. Kaikki sapuskat punnittiin ja mitään ei saannut syödä ylimäärästä ja kaikki mitä ohjeessa oli piti syödä. Huhhei.. Aamuaerobiset oli kätevää hoitaa kera koiran/koirien. Tosin päätin aika nopeasti, että en ota matkaani kuin toisen koirista kerrallaan, sillä sellaisia vetojuhtia tuntuvat yhdessä olemaan, ettei meinaa hermo kestää. Yksin kun pitää Ruudolfia, niin se on kävellyt ihan nätisti hihnassa (välillä). Kaiken syömisen, treenaamisen, töiden ynnä muun ohella olen ehtinyt koulutuksissa käymään. Elokuussa Ruudolfkin pääsi mukaan eläinavusteiseen koulutuspäivään Turkuun. Rudia ei haitannut vaikka välillä joutuikin häkkiin odottelemaan. Poika meinaan viihtyy häkissään niin autossa kuin muuallakin. Ruudolf on ollut mukana töissä joitakin kertoja ja kun häntä väsyttää, painelee poitsu itse häkkiinsä.
Elokuun lopussa jälleen pentutreffailtu ja niin hienoa aina katsoa kuinka hyvin painit sujuu vaikka onkin hyvin eri-ikäisiä pentuja. Ensimmäisiin pentutreffeihin verrattuna, Ruudolfista on ollut ehkä kivempaa, kun ei ole tarvinnut olla se pienin, joka jää aina jalkoihin. Vaikkakin Rudi on kyllä aina pitänyt puolensa eikä anna toisten ihan miten sattuu moukuttaa. Ruudolfilla ei myöskään ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Rudista on ihan ok, että hän juoksee suoraan toisten eteen = alle....
Ruudolf on päässyt leikkimään erilaisten koirien kanssa ja erityisesti Allu mäyräkoira on ollut tooooosi huippu kaveri mökillä juoksemassa.
14.9 oli Lahdessa Kooikerhondje pentupäivät. 31 koohottimen kakaraa oli paikalla ja voi sitä vilskeen määrää. Huippua oli nähdä Ruudolfin veli Kossi, komea veikkapoika! Pentupäivillä päästiin taas leikkimään ja painimaan, harjoittelemaan agilityä, arkitottelevaisuutta sekä näyttelyharkkaamaan. Rudista oli taas vallan hauskaa päästä putkeen, sekä hyppäämään pienen esteen yli. Vähän jänskää oli aluksi puomi, varsinkin kun pieni lipsahdus kävi ja poitsu lipsahti puomilta alas. Reippaasti vaan uusittiin puomille menoa ja lopulta Ruudolf menikin sen juosten ja meinasi minulle tulla kiirus siinä vieressä jolkotellessani. Näyttelytreenissä sitten tehtiin Ruudolfin mittaus, 33,5 cm. Ruudolf on TODELLA pieni urokseksi, ottaen huomioon, että velipoika on 37 cm. Kovasti toivon, että Ruudolf saisi vielä jonkun viime hetken kasvupyrähdyksen ja saisi edes pari senttiä lisaa korkeutta. Pentupäivillä iski sitten vähän isompi kipinä tuohon näyttelyyn ja agilityyn.
Käytiin Ruudolfin kanssa yksissä näyttelyharkoissa KSSK:lla. En tiedä mistä johtui, mutta jotenkin jäi vähän sellainen tyhmä olo, eikä innostuttu niin, että kyseisissä harkoissa jatkettaisiin.
Syyskuun lopulla Lahdessa jälleen painittiin. Tällä kertaa "isot" pojat ei oikeen leikkiin meinannut innostua, kun oli niiiiiiiin paljon haisteltavaa. Mutta sitten kun isot pojat pääsi kahdestaan sisälle, niin tuttu mylviminen alkoi heti. Velipuolilla tuntuu olevan jonkin sortin yhteys ja kivaa on.
Ruudolf on ilmoitettu ensi viikon lauantain Spanieliliiton erkkariin ja Rudetski kisaa pikkupennuissa. Kauhukseni sain kuulla, että olemme ensimmäiset kooikkerikehässä! FUCK, sanon minä. Ei onneksi tuonnut yhtään paineita, ottaen huomioon, että reilu kuukausi takaperin mietin menenkö itse kehään ollenkaan vai annako kasvattajan hoitaa homman. No saapi nähä kuinka käy! :D Rudi on ilmoitettu myös 20.10 olevaan Lahden pentunäyttelyyn. Kunhan selviän lauantaista, niin päätän ilmoitanko vielä marraskuussa Kouvolan ryhmänäyttelyyn.
Sain myös itseäni niskasta kiinni ja kyseltyä ensin sähköpostilla ja sitten oikein soitettua Rudille agilitypaikkaa. Ja niinpä me aloitetaankin 14.10 neljän pennun ryhmässä agiliitely, jeee!
Ruudolf on nyt puoli vuotias ja herralla painoa 7,7kg. Ruudolf on kiltti ja jokseenkin tottelevainen poitsu, joka rakastaa läheisyyttä ja nukkuukin yöt ihan vieressä vallaten sängystä kiitettävän alan... ;) Rudi on kova poika leikkimään niin Roope-veikan kanssa kuin itsekseenkin. On ihan huippua, että pojat tulee noin hyvin toimeen ja Roopekin intoutuu leikkimään.
Roope-veikka on tällä hetkellä hieman surkea, sillä toukokuussa huomattu patti hänen kaulassaan suureni ja sieltä otettiin noin kuukausi takaperin näyte ja selvisi, että Roopella onkin sylkirauhanen tukkeessa ja keraa sylkeä kaulaan ihon alle. Sylkeä otettiin kaulapussista pois jonkin verran ja antibiootti kuuri kaveriksi. Roope piristyi jonkin verran tästä, mutta parin viimeisen viikon aikana patti kasvoi taas isoksi ja oli varattava sitten leikkausaika. Eilen Roopelta poistettiin leuan- ja kielenalussylkirauhaset ja osittain kaulassa olevaa ihopussia. Leikkaus oli sujunut hyvin ja nyt pojalla päässä jokin sortin verkko. Kaulassa on tikit ja jokin putkilo, joka poistetaan perjantaina. Antibioottia, kipulääkettä sekä haavataitosten vaihtoa. Roope on nyt cool-poika, kun sai isännän vanhan Buff-päähineen kaulansa suojaksi. ;)
Tällaista meidän koira-arkeen on kuulunut viimesen neljän kuukauden aikana, näin pikakelattuna. Josko nyt muistaisin olla vähän ahkerampi ja päivitellä tiuhempaan. Paljon nimittäin jäi varmasti kertomatta, kun ei kaikkea muista.
Ruudolf laittaa kaikille leikkikavereillee terkkuja, eritoten Matille, Milalle ja Weeralle, joiden kanssa onpi eniten päässyt leikkimään. Ja Noalle kans! Puss!
Viimeisin kirjoitus oli, kun Ruudolf oli 11 vk. Seuraavalla viikolla lähdin itse viikoksi työn puitteissa leirille Uudenkaupungin saaristoon ja herrat jäivät kotiin kolmisteen. Hyvin oli heillä sujunut ja Ruudolf oli päässyt ensimmäistä kertaa veneilemäänkin ja mukavaahan sekin oli ollut.
 |
| Roope, Luna ja Ruudolf |
Kuun loppu puoliskolla käytiin taas pentutreffailemassa, mutta tällä kertaa Vääksyssä ja vauhtia riitti pentusten kanssa. Ruudolfilla sai taas uusia kamuja. Rudi aloitti pienoisen laihiksen, sillä mamma oli syöttänyt poikaa hieman liikaa. Osa syynä ehkä myös pojan hurjaakin hurjempi ruokahalu. Hotkii kaiken mitä vaan saa ja lisääkin kelpais.
Kävimme myös pyörähtämässä Kotkassa Meripäivillä. Pojilla olikin kovin jännää, kun liikkeellä oli paljon ihmisiä. Hienosti kuitenkin meni vaikka välillä pitikin vähän vetää sinne sun tänne. Ihmismassassa liikkumista harjoiteltiin myös Tall Ship Races tapahtumassa Helsingissä. Siellä oli Rudin mielestä kovin jännää ja kulkikin pääosin takana jalkojen juuressa. Ruudolf hurmasi siellä erityisesti lapsia ja hienosti antaa kaikkien tulla silittämään. Ruudolfilla oli jokin ymmärrys, että rapsuttajat olivat lapsia, sillä heitä poika ei purrut ollenkaan. KUN TAAS aikuisia on sitten toooooosi kiva näykkiä käsistä.
Pojat ovat jonkin verran leikkineet tässä kohtaa keskenään, mutta vain jos on oikein kunnolla houkutellut tai jos Roopella on jokin hetken vinksahdus sattunut päässä että intouu leikkiin.
Heinäkuun lopulla Ruudolfin kaulassa ollut patti kasvoi ja kasvoi. Lopulta se oli pienen kananmunan kokoinen ja minulla petti hermo asian suhteen. Ei voi olla tuollainen pahkura hampaiden kasvusta, kun koira ei oikein syökkään kunnolla ja patti sen kun kasvaa. Eläinlääkärille suunnattiin jälleen, joka arvioi, että sylkirauhanen olisi tukkeessa ja kerännyt patin. Ruudolf nukutettiin näytteen ottoa varten. Noin vartin päästä siitä, kun Rudi vietiin toimenpiteisiin, tuli eläinlääkäri ja pyysi jutulle. Patti ei ollutkaan sylkeä vaan mätää täysi. Kyseessä olikin mätäpaise, joka voi johtua esimerkiksi paineissa syntyneesä hammasosumasta tai verenkierron mukana. Niimpä Rudi jäi vielä pariksi tunniksi lääkäriin ja patti puhdistettiin. Haettaessa sain syliini hyvin HYVIN kiukkuisen ja tokkuraisen tötteröpään. Rudi ei tykännyt yhtään muista koirista eläinlääkäein vastaanottotilassa ollessaan vähän kuutamolla. 10 päivän antibitootit, kipulääkettä ja haavan puhdistusta useaan otteeseen päivittäin. Kotiin mentäessä veli-poika Roopea pelotti hirmuisesti tuo outo tötteröpää, mutta nopeasti sitten rauhoittui kun tajusi, että pikkuveikkahan se onkin ja vähän pipi. Ruudolfia ei haitannut päässä oleva tötterö millään lailla. Puskat rytisten juoksenteli pitkin pihaa ja metsiä. Hoitotoimenpiteet olivat ensin ihan ok, mutta parin päivän päästä se oli ihan tyhmää kun vettä suhkittiin haavalle. Toimenpiteet saatiin kuitenkin tehtyä, kun Rudin suuhun ensin ruikkasi suihkepullolla ensin vähän vettä ja sitten vasta kaulan haavaan. Suuhun ruikittu vesi kun oli niiiiiin mukavaa. Antibioottien kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sillä kaikki mitä tarjotaan on ruokaa ja siis hyvää. Viikon päästä suunnilleen oli sitten kontrolliaika ja kaikki oli hyvin. Patti pienentynyt, haava umpeutunut ja pentu syö taas normisti. Tällä kertaa eläinlääkäriin meno ei ollutkaan enään niin ok kuin se aiemmin oli. Jurista piti kaikille ja kaikelle, tyhmäää, pelottaa, inhottaa, Rudi ei tykkää.
Tässä kohtaa pojat ovat alkaneet jo leikkiä enemmän keskenään. Roope osaa myös pitää puoliaan ruuastaan eikä vaan väistä kuten aiemmin teki. Ruudolf on kasvanut kovasti vaikkei mikään jättiläinen olekkaan. Hampaita putoillut silloin tällöin.
Elokuun lopussa jälleen pentutreffailtu ja niin hienoa aina katsoa kuinka hyvin painit sujuu vaikka onkin hyvin eri-ikäisiä pentuja. Ensimmäisiin pentutreffeihin verrattuna, Ruudolfista on ollut ehkä kivempaa, kun ei ole tarvinnut olla se pienin, joka jää aina jalkoihin. Vaikkakin Rudi on kyllä aina pitänyt puolensa eikä anna toisten ihan miten sattuu moukuttaa. Ruudolfilla ei myöskään ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Rudista on ihan ok, että hän juoksee suoraan toisten eteen = alle....
 |
| Pentutreffeillä Lahdessa 29.8.13 Matti, Weera, Mila, Cleo, Jedi ja Ruudolf |
Ruudolf on päässyt leikkimään erilaisten koirien kanssa ja erityisesti Allu mäyräkoira on ollut tooooosi huippu kaveri mökillä juoksemassa.
14.9 oli Lahdessa Kooikerhondje pentupäivät. 31 koohottimen kakaraa oli paikalla ja voi sitä vilskeen määrää. Huippua oli nähdä Ruudolfin veli Kossi, komea veikkapoika! Pentupäivillä päästiin taas leikkimään ja painimaan, harjoittelemaan agilityä, arkitottelevaisuutta sekä näyttelyharkkaamaan. Rudista oli taas vallan hauskaa päästä putkeen, sekä hyppäämään pienen esteen yli. Vähän jänskää oli aluksi puomi, varsinkin kun pieni lipsahdus kävi ja poitsu lipsahti puomilta alas. Reippaasti vaan uusittiin puomille menoa ja lopulta Ruudolf menikin sen juosten ja meinasi minulle tulla kiirus siinä vieressä jolkotellessani. Näyttelytreenissä sitten tehtiin Ruudolfin mittaus, 33,5 cm. Ruudolf on TODELLA pieni urokseksi, ottaen huomioon, että velipoika on 37 cm. Kovasti toivon, että Ruudolf saisi vielä jonkun viime hetken kasvupyrähdyksen ja saisi edes pari senttiä lisaa korkeutta. Pentupäivillä iski sitten vähän isompi kipinä tuohon näyttelyyn ja agilityyn.
Käytiin Ruudolfin kanssa yksissä näyttelyharkoissa KSSK:lla. En tiedä mistä johtui, mutta jotenkin jäi vähän sellainen tyhmä olo, eikä innostuttu niin, että kyseisissä harkoissa jatkettaisiin.
Syyskuun lopulla Lahdessa jälleen painittiin. Tällä kertaa "isot" pojat ei oikeen leikkiin meinannut innostua, kun oli niiiiiiiin paljon haisteltavaa. Mutta sitten kun isot pojat pääsi kahdestaan sisälle, niin tuttu mylviminen alkoi heti. Velipuolilla tuntuu olevan jonkin sortin yhteys ja kivaa on.
Ruudolf on ilmoitettu ensi viikon lauantain Spanieliliiton erkkariin ja Rudetski kisaa pikkupennuissa. Kauhukseni sain kuulla, että olemme ensimmäiset kooikkerikehässä! FUCK, sanon minä. Ei onneksi tuonnut yhtään paineita, ottaen huomioon, että reilu kuukausi takaperin mietin menenkö itse kehään ollenkaan vai annako kasvattajan hoitaa homman. No saapi nähä kuinka käy! :D Rudi on ilmoitettu myös 20.10 olevaan Lahden pentunäyttelyyn. Kunhan selviän lauantaista, niin päätän ilmoitanko vielä marraskuussa Kouvolan ryhmänäyttelyyn.
Sain myös itseäni niskasta kiinni ja kyseltyä ensin sähköpostilla ja sitten oikein soitettua Rudille agilitypaikkaa. Ja niinpä me aloitetaankin 14.10 neljän pennun ryhmässä agiliitely, jeee!
Ruudolf on nyt puoli vuotias ja herralla painoa 7,7kg. Ruudolf on kiltti ja jokseenkin tottelevainen poitsu, joka rakastaa läheisyyttä ja nukkuukin yöt ihan vieressä vallaten sängystä kiitettävän alan... ;) Rudi on kova poika leikkimään niin Roope-veikan kanssa kuin itsekseenkin. On ihan huippua, että pojat tulee noin hyvin toimeen ja Roopekin intoutuu leikkimään.
Roope-veikka on tällä hetkellä hieman surkea, sillä toukokuussa huomattu patti hänen kaulassaan suureni ja sieltä otettiin noin kuukausi takaperin näyte ja selvisi, että Roopella onkin sylkirauhanen tukkeessa ja keraa sylkeä kaulaan ihon alle. Sylkeä otettiin kaulapussista pois jonkin verran ja antibiootti kuuri kaveriksi. Roope piristyi jonkin verran tästä, mutta parin viimeisen viikon aikana patti kasvoi taas isoksi ja oli varattava sitten leikkausaika. Eilen Roopelta poistettiin leuan- ja kielenalussylkirauhaset ja osittain kaulassa olevaa ihopussia. Leikkaus oli sujunut hyvin ja nyt pojalla päässä jokin sortin verkko. Kaulassa on tikit ja jokin putkilo, joka poistetaan perjantaina. Antibioottia, kipulääkettä sekä haavataitosten vaihtoa. Roope on nyt cool-poika, kun sai isännän vanhan Buff-päähineen kaulansa suojaksi. ;)
Tällaista meidän koira-arkeen on kuulunut viimesen neljän kuukauden aikana, näin pikakelattuna. Josko nyt muistaisin olla vähän ahkerampi ja päivitellä tiuhempaan. Paljon nimittäin jäi varmasti kertomatta, kun ei kaikkea muista.
 |
| 7.7.2013 Velipoika Leo ja Ruudolf |
 |
| 26.9.2013 |
torstai 13. kesäkuuta 2013
11 vk
Ruudolf täytti tänään 11 vk. Käytiin eläinlääkärissä ottamassa nelosrokotteen tehoste. 4 viikon päästä pitäisi mennä ottamaan rabies. Ruudolf painoi 4,3 kg ja kaikki oli kunnossa. Hän oli reipas poika, joskin ilmoittautumisen ja maksamisen yhteydessä piti ulista mahdottomasti. :) Saatiin eläinlähäristä pieni pentupaketti, jossa oli ruokalaatikko, pieni pussi jotain penturuokaa, joku pentu"ohjekirjanen" ja pieni sammakkolelu. Eniten iloa taitanee olla lelusta ja siitä kirjasesta...
Poika se vaan kasvaa ja oppii uusia asioita. Se on mamman hieno ja reipas poika! <3 Ruokakin on nyt maistunut hyvin, kun ei ole enää tarvinnut ällöä vauvamössöä syödä. ;)
Kävin tänään vähän shoppailemassa. Pojat sai hienon putken. Menee ihan agiputkesta vaikka olikin joku lastenleikkiputki. Piti ostaa uusi kun joskus jostain kenties kylkiäisenä saamani putki onkin vissiin kissojen putki, kun eihän sieltä mahu läpi... Samalla tuli ostettua pari törppöä, josko jotain leikkiä Rudetskin kanssa keksittäis niiden kanssa touhuta. Putkea jo tänään testattiin ja sehän oli kiva juosta läpi. Roopekin uskaltautui menemään kerran läpi hakiessaan keskelle putkea jääneen lelun, mutta eipä mennyt samaan lankaan uudelleen..
Ruudolf on nyt ollut 4 päivänä Roopen kanssa kaksisteen, kun itse olen ollut töissä. Isäntä on käynnyt lounaalla pojat päästämässä ulos. Hienosti on pärjännyt, eikä mitää ole ainakaan vielä tuhottu.
Siispä hyvin pyyhkii! :)
Poika se vaan kasvaa ja oppii uusia asioita. Se on mamman hieno ja reipas poika! <3 Ruokakin on nyt maistunut hyvin, kun ei ole enää tarvinnut ällöä vauvamössöä syödä. ;)
Kävin tänään vähän shoppailemassa. Pojat sai hienon putken. Menee ihan agiputkesta vaikka olikin joku lastenleikkiputki. Piti ostaa uusi kun joskus jostain kenties kylkiäisenä saamani putki onkin vissiin kissojen putki, kun eihän sieltä mahu läpi... Samalla tuli ostettua pari törppöä, josko jotain leikkiä Rudetskin kanssa keksittäis niiden kanssa touhuta. Putkea jo tänään testattiin ja sehän oli kiva juosta läpi. Roopekin uskaltautui menemään kerran läpi hakiessaan keskelle putkea jääneen lelun, mutta eipä mennyt samaan lankaan uudelleen..
Ruudolf on nyt ollut 4 päivänä Roopen kanssa kaksisteen, kun itse olen ollut töissä. Isäntä on käynnyt lounaalla pojat päästämässä ulos. Hienosti on pärjännyt, eikä mitää ole ainakaan vielä tuhottu.
Siispä hyvin pyyhkii! :)
 |
| Wihiiiiii... kiva uusi putki. |
 |
| Söpistelen! |
 |
| Mamman pojat <3 |
 |
| En kestä katsoa.. |
 |
| masentaaaaa.... |
 |
| Linssilude |
 |
| Roopelainen |
 |
| Puutarhuri |
torstai 6. kesäkuuta 2013
10 vk, pentupainia, uusia tuttavuuksia ja töitä
 |
| Mörssärijalka-Ruudolf 10 vk TÄNÄÄN |
 |
| pusspuss <3 |
Ruudolf on ollut useammalla kalareissulla mukana ja siellä on sujunut hienosti. Ruudolf katselee tyytyväisenä reppuun kiinnitettynä kalastustouhuja ja popsii kepakoita maasta. Haavi on todella mukava paikka nukkua. ;) Kalakoira-Rudetski on päässyt myös kahlailun makuun. Voi juku kun vettä olikin kivaa läpsytellä tassulla ja loikkia matalassa vedessä. Uimaan asti ei ole vielä uskaltautunut. Yhdellä kalareissulla Kyykoskella Ruudolf pääsi ensimmäistä kertaa ainakin meillä ollessaan tutustumaan lapsiin. Paikalle nimittäin saapui joku 6-8 lasta, arvioltani ala-asteikäisiä ja osa ehkä nuorempiakin ja lapsethan heti bongasivat ihanan, söpön, suloisen koiranpennun ja eikä aikaakaan kun lähes koko lapsikatras oli Ruudolfin ympärillä silittelemässä. Rudi poikahan se pisti selälleen ja kieriskeli onnesta kun sai rapsutuksia, EIKÄ purrut muksujen käsiä ollenkaan!!!!! Jälkikäteen olin ehkä hieman kauhuissani, kun eihän mulle tullut mieleenikään siinä tilanteessa sanoa lapsille, ettei mene kaikki yhtäaikaa koiran ympärille, mutta hyvinpä näytti pikkuherrahurmuri tilanteen ottavan ja nauttivan siitä täysin siemauksin. Tällä viikolla lenkillä oli joku lapsi tullut Rudia silittämään juosten, niin se oli ollut vähän pelottavaa. Pelottavaa oli myös hieman vanhempi lapinkoiraherra, jonka viime viikonloppuna Ruudolf tapasi. Sille piti haukkua aivan valtavasti, eikä siitä ainakaan tällä kertaa kaveria tullut. Mutta olihan heillä aika moinen koko erokin. Isäntä kertoi, että toissa päivänä lenkillä oli pitänyt ensin kultaiselle noutajalle vähän murista, kun pelotti, mutta sitten oli voinut jo nätisti nuuhkia toisiaan. :)
 |
| kivakivakivaa |
 |
| Oujee, vettä. |
 |
| Moi, oon Ruudolf ja istun ku vauvat! |
 |
| hihii, kieli! :D |
Ruudolfin kanssa käytiin viime viikolla minun mummoni mökillä ja voi sitä ilon määrää kun pääsi vapaana juoksentelemaan. Oikeastaan ensin Rudi juoksenteli Roopen perässä jälkihihnassa, mutta koska liina oli niin pitkä ja se oli osittain keritty myttyyn, oli se aika painava vedettävä perässä, niin mamman täytyi rohkaistua ja päästää kokonaan vapaaksi. Sen verran toivottomalta meno näytti. Hienosti Ruudolf pysytteli piha-alueella ja tuli lähes aina kutsusta luokse. Välillä tosin korvat meni lukkoon kun oli oikein OIKEIN mielenkiintoinen haisu maassa. Käytiin viime viikonloppuna myös toisella mökillä näyttäytymässä ja siellä olikin taas kovasti uusia ihmisiä katsottavana. Siellä Ruudolf tapasi myös 4 v mäyräkoira-Allun, jonka kanssa meno sujui hyvin. Pientä painiakin Rudi pääsi ottamaan, onneksi Allu-poika ymmärsi täysin, että kyseessä on pikkuvauva. Rudi näki mökillä myös oikean ihmisvauvan, johon ei tainut sen suuremmin kiinnittää huomiota. Mökillä Ruudolf keksi vallan kivan leikin, nimittäin mäen laskun. Kyseisellä mökillä laskeutuu terassilta about 1,5 m jyrkkä hiekkainen alastulo suoraan rantaan. Ruudolf ensin vähän aristeli rantaan menoa, kun maa oli niin jyrkkä ja vähän luisti tassujen alla. Ylös tulokin oli vähän hankalaa kun ei meinannut tassut pitää. Pari kertaa kun mäki oli menty alas ja ylös, Ruudolf keksi uuden tavan mennä alas: Vauhtia ja sitten liusutaan mahallaan alas, etutassut suorana eteen ja takatassut suorana taakse, ja fiuuuuuuuu alas mäkeä. Sitten otettiin valtava spurtti juosten ylös, samasta kohtaa. Ja UUDESTAAN! Välillä ei mennyt mahaliukua, niin alhaalla oli sen näköinen ilme, että olisi tuumannut: "Höh, peileen meni, ei tää näin ollu kivaa. UUSI yritys!" Ja sitten juostiin taas ylös. Mutta kaiken kaikkiaan oli reipas mökkeilijä. Kiltisti meni ja oli häkissä kun sinne välillä laitettiin rauhoittumaan.
Viime viikon torstaina oli vallan hauska ilta. Ruudolf pääsi Lahdessa painimaan sisko- ja velipuoliensa Milan ja Matin kanssa, ja olihan siellä myös Noa-aikuinen paikalla. Alkuunsa entuudestaan jo tutut Noa ja Matti olivat vähän pelottavia, että niille piti ihan hurjasti haukkua, mutta äkkiä meno sitten rauhoittui. Sisko- ja velipuoli oli selkeästi jokin tiimi, ja ne kovasti runnoi pikku-Ruudolfia alleen, mutta kyllä se Rudikin pääsi pariin otteeseen päälle ja näytti ettei hälle ryttyillä. :D Painit sujuivat hyvin vaikka Ruudolf olikin 4 viikkoa nuorempi ja pienempi kun team M. Jee, kivaa oli ja sitä lisää!! ^^ No, pentupainia Ruudolf pääsi harrastamaan uudelleen tämän viikon maanantaina, kun lähdimme Rudin kanssa (viimeisen lomapäiväni kunniaksi) Kotkaan kukka/kasvi-ostoksille ja sen jälkeen menimme tapaamaan lyhyt karvaista collie-neitiä Mantaa (3kk). Mantan emäntä oli aluksi jännittynyt miten Ruudolf pärjää vauhdikasta ja huomattavasti isompaa Mantaa vastaan. Mutta pienten painien jälkeen ei voinut todeta kuin että hyvin pärjäsi. Ruudolf kyllä todella näytti millon toisen painit riitti ja jahtasikin useampaan otteeseen neitosen kauemmaksi. Vähän inhottavaa on, kun Rudi alkaa todella helposti komentamaan haukkuen, mikä itseäni hieman ärsyttää. Painisi ja jahtaisi niin paljon kun lystää, mut tekisi sen ilman räksytystä. Ruudolf näytti myös oman itsenäisyytensä, rohkeutensa ja hyvän itsetuntonsa Manta neidon seurassa. Kun Rudia ei kiinnostanut leikkiä, hän kääntyi pois ja teki omiaan, jos Manta tuli liian lähelle, pöllytti sen menoihinsa. Ei pikkumies ollut moksiskaan isommasta ja vauhdikkaammasta tyttökaverista. Ruudolf sai jopa kyseisen neidon hieman rauhoittumaan. Ruudolf myös "ryösti" tyttösen luun, pelkästään komentamalla. Siihen jäi luu Rudin syötäväksi eikä muuten toinen sitä saannut. Täytyy sanoa, että mamma on nyt kyllä ylpeä pienestä riiiviöstään, kuinka reipas se on ja osaa pitää puolensa. :)
 |
| Ruudolf ja Manta |
 |
| Ruudolf ja ryöväämänsä luu sekä Manta-neiti |
Minulta tosiaan loppui loma ja tiistaina oli palattava töihin. Käytiin me kyllä viime viikolla Ruudolf Pisuliuksen kanssa esittäytymässä töissä ja rapsuteltavana. Ja ihme kyllä, nuorten käsiä ei Rudi purrut samalla tavalla kuin aikuisten, käsittämätöntä. Ruudolf tykkäsi leikkiä nuorten kanssa ja olla heiän rapsuteltavana, kyllä siitä vielä terapiakoira tulee. :) Koiran terapeuttisen vaikutuksen näin kyllä taas heti. Niin ne vaan pahimmatkin "korstot ja kovikset" heltyi lattialle kapsuttelemaan ja lässyttämään mamman pikku pallerolle. ;) Ruudolf kävi parin työkaverin kanssa välillä pihalla, eikä tuntunut olevan moksiskaan vaikka vieras ihminen tarttui taluttimen päähän. Sisällekkään ei tehnyt mitää tarpeitaan, jeee!
No, tiistaina sitten jouduin jättämään mamman murun yksin (Roopen kanssa) pitemmäksi aikaa, kun lähdin töihin. Kiltisti jäi. Isännän käskin laittaa heti viestiä kun käy ruokkiksellaan kotona ja kertomaan miten pikkusella on mennyt. Hyvinhän sillä oli kai mennyt, ei pissejä ollut sisällä, eikä mitään oltu tuhottu. Iltapäivällä oli pissinyt pahvilaatikkoomn (outo?!).. Eilen oli sitten aamupäivällä yhdet pisulit tullut sisälle, mutt paperille ja iltapäivällä ei mitään. Eli hienosti se on pärjännyt. Minäkin pärjäsin hyvin töissä loman jäljiltä vaikka helle olikin kovin nuuduttava. Onneksi mulla on nuo työvuorot kevyet klo.8-22, niin sitten saa vietellä kotona vapaapäiviä mukavemmin. Seuraavaksi töihin ensi maanantaina. Nyt saa taas 4 päivää viettää mamman murun kanssa.
Eilen illalla tehtiin päätös, että saapi poitsu alkaa syömään ruokansa ilman liotusta, kun kovat nappulat paremmin tuntuu maistuvan. Vettä nappulioiden sekaan ja annos tarjolle, ja ei menny kuin hujaus, kun kuppi oli tyhjä. Nyt ei tarvinut edes välissä haahuilla siellä ja täällä kuten liotettua ruokaa syödessä. Kyllä kovat nappulat vaan on namskis Rudin mielestä. :D
Punkeista on ollut nyt kovasti juttua joka paikassa. Ruudolfista ei ole onneksi vielä yhtää löytynyt, mutta Roopelta olen itse karistanut päästä 3 kävelevää punkkia pois ja selästä löytyi kiinni yksi. Ruudofilla eilen huomattiin mahassa pallien yläpuolella punainen läntti. Näyttäisi joltain hyönteisen puremalta, kenties mäkäräinen tai hyttynen.
 |
| eh, mamma puki mulle tämmöset... |
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Viikko kulunut siitä, kun Ruudolf Pisulius saapui kotiin
Noniin, nyt on kulunut viikko siitä kun Ruudolf poika saapui kotiin. Poitsu on kotiutunut hyvin ja velipojan kanssa tulevat edelleen hienosti toimeen.
Ruudolf painoi 2,4 kg, kun to 16.5 oli käynnyt eläinlääkärissä. Kotona tiistaina painoa oli 2,6 kg ja tänään punnituksessa noin 3,1 kg (hän seisoi itse vaa'alla). Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ei millään syö 4 dl kuivia nappuloita liotettuna, hyvä jos 3 dl uppoaa herraan. Tänään oli yllättävän nälkäinen herra aamusta, otti santsikierroksenkin. Ruudolf on melkoinen rohmu, jos tilaisuus tulisi, söisi Roopen ruuat sekä Roopen herkut. Pariin kertaan rohmu on ehtinyt maistelemaan veikkapojalle annettua keksiä. Luista Roope pitää kyllä huolen ettei pikkunen hänen luuhunsa koske, murina alkaa välittömästi kun Ruudolf tule liian lähelle.
Roope on muutenkin pariin kertaan rähähtänyt riiviölle. Kyllä muakin vituttaisi jos joku loikkisi päälle ku nukun tai puree korvasta tahi hännästä. Näykkiminen on sallittua leikissä ja siitähän pojat tykkää. Melkein kerran päivään takapihalla on ollu sellaset rallit, että heikompaa hirvittäisi. Roope tuntuu nauttivan siitä, kun saa pienen miehen jahtaamaan häntä, mutta on se toistepäinkin kivaa. Ruudolf menee välillä ihan mukkelismakkelis jäädessään isoveljen jalkoihin, mutta eipä se tuosta ole moksiskaan, vauhti vaan kiihtyy. Ruudolf on myös aika ovela, nimittäin se on keksinyt huijata Roopea jahtausleikissä. Hän menee nimittäin sohvan ja pöydän alle piiloon, minne Roope ressukka ei mahdu, julmaa! :D
Ruudolf Pisulius, kuten herra pissiriiviötä kutsun, on keksinyt myös kauheen kivan jutun ulkona. Nimittäin takapihalle on kauheen kivaa kaivaa kuoppaa ja syödä multaa ja kivia ja neulasia ja voikukkia ja kiviä ja heinää ja muurahaisia ja kaarnanpalasia ja kaikkea mitä vaan eteen sattuu osumaan. Ulkona ollessa hän on myös nähtävästi ottanut isoveikasta mallia, välillä pitää pissien jälkeen hieman kuopasta maata, mutta sitä ei olla vielä tehty kuin pari kolme kertaa. Ruudolf on pari päivää onnistunut tekemään kaikki kakit pihalle (mamma on ehkä ollut hereillä ja hoksannut nopean siirtymisen taktiikan pihalle). Muutaman kerran herra on ilmoittanut vikinällä, että haluaa pihalle kakille! Pissit tulee vielä sisälle monesti, juuri sinne minne ne sattuu lirahtamaan. Tosin viime yönä oli pissitty hienosti makuuhuoneessa paperille, jeeeeee! :) Toivottavasti myös tulevina öinä osuisi oikeaan paikkaan.
Ruudolfia on nyt käynnyt useampi ihminen katsomassa ja kaikki on tuntunut olevan ihan jees. Ainoa, että herra on yleensä ollut aika väsynyt, eli vierailta on jäännyt riiviöpuoli näkemättä. ;D Pelottavinta Ruudolfista oli ehkä vanhempieni perhoskoiraneito Luna. Voi jukra se olikin jännittävä kaveri, piti pienen tulla mamman syliin turvaan kun jänskätti. Lunaa kyllä olisi ehkä hieman kiinnostanut pieni, mutta taisi neitiäkin vähän jännittää ni meni vähän urinaksi. Urinaa lisäsi tietysti perässä roikkuva Roope. Luna ei yhtään ymmärtänyt miksi Roopen piti koko ajan kipittää perässä ja tunkea kylmä nokka arvon neidin peppuun. Ja Roope ei millään voinny ymmärtää kun oli niiiiiiin iiiiihhhana zirbula kiikarissa, ettei se ollenkaan hänestä tykännyt. On taas mennyt sen verran pitkä aika kun Roope ja Luna on viimeksi nähnyt, ni on ehkä unohtunut et ovat kavereita. :D No joka tapauksessa Luna oli vähän pelottava Ruudolfin mielestä, mutta ehkä niistäkin vielä kaverit tulee. Toinen pelottava asia on imuri! Voi juku se onkin pelottava. Minusta hauskinta oli kun Ruudolf meni keittiön pöydän alle Roopen viereen, kun aloin imuroida. Ne, jotka ovat nähneet Ted -elokuvan, tietävät sieltä kohdan "Thunderbuddies", niin poitsut näytti siltä et olivat Vacuumcleanerbuddies... :D
Yksin olo on onnistunut Ruudolfilta vaihtelevasti. Välillä tulee hirveä itku ja välillä katsotaan vaan ja todetaan et meni ja sitten hän painelee häkkiinsä nukkumaan. Harjoittelu jatkunee..
Eilen oli Mustissa ja Mirrissä pentupäivät, joten päätettiin Rudetskin kanssa lähteä käymään siellä. Oli kuulemma kymmenisen pentua päivän aikana käynnyt meidän lisäksi, mutta samaan aikaan ei osunut muita pentuja. Ruudolf sai rapsutuksia, mutta kehveli (Ruudolfin mielestä) kun ei nameja tippunut! Mutta mamman sylissä täytyi pysyä, oli vähän jännittävä paikka. Kovasti oli vieraita hajuja. Ostettiin mikrokuitupyyhkeet molemmille pojille, Ruudolf sai tietysti vihreän. Lisäksi löytyi kuminen mintun makuinen purulelu, mammalle nami/kakkapussi pussukka ja sitten saatiin dental puruluita tai mitä ne onkaan. Myyjä pohti olisiko s vai m kokonen paketti sopiva, mutta mepä tuumattiin et otetaan l koon paketti niin saamme paljon enemmän purutikkua kun puolitamme ison tikun kuin että ostaisimme valmiiksi pikkusia tikkuja. ;)
Tänään käytiin sitten mummolassa, minun äidilläni. Voi jukra kun sielläkin pääsi pihalla juoksentelemaan ja syömään voikukkia yms. Käytiin myös Kymijoen rannassa koittamassa kuvaamista, mutta eipä siitä taas oikein mitään tullut kun ei herra malttanut pysyä paikoillaan. Kuvaamista koitettiin myös voikukkanurmella, mut kyllä on hankalaa. Ruudolf on aika paljon mamman perään, niin uskallettiin hihnassa pitää vapaana, että olisi jonkinlaisia kuvia saannut. Mutta vaihtelevasti onnistui ja ei. Seisotuskuvat on mahdoton tehtävä. :D
Ruudolfilla on myös ärsyttävä tapa repiä mattoa. Joo, onhan se sellainen matto joka lähtee pentuajan jälkeen mäkeen, mut ei sitä silti tarttis repiä ihan rikki.. ärrr.. Myös riiviön oma matto on saannut kyytiä. Käsittämätöntä miten noinkin pieni otus saa vedettyä perässään niinkin isoa karvamattoa. Mutta kaikkea kun pitää maistella ja repiä, ihan sama onko se lelu vai jonkun sormi tai paita tai mikä vaan. Ruudolf onneksi uskoo kun sille huutaa poispoispois, niin poistuu kyllä esim. johtojen läheisyydestä. Hän myös välillä kuulee, että häntä kutsutaan luokse ja tuleekin, mutta välillä ei kuule yhtään mitään kun on niiiiiiiin tärkeetä just haistella tai leikkiä. Ruudolf myös hienosti irroittaa lelusta kun käskee ja istuu pyydettäessä. Ruokaa odottaessa usein miten istahtaa valmiiksi, mutta viimeistään käskystä. Paitsi jos sattuu olemaan virtaa ni sitten loikitaan kuin mikäkin kenguru.
Kenguru loikkasi myös kerran sohvalta, kun mamma ei kerinnyt napata kiinni, vinkasuhan siitä tuli, mutta unohtui pian. Sohvalle yrittääpi myös kovasti kiivetä, mutta vielä on turhan pieni pääsemään sinne. Jalan yli loikataan tasajalkaa myös ihan keposesti.
Ruudolf viihtyy hyvin omassa häkissään. Siellä se nukkuu monesti päivällä ja aina yöllä. Häkkiä kun siirtää aamulla makkarista keittiöön, yrittää poitsu monesti päästä kyytiin. Häkissä kun on kiva matkustaa kun se heiluu.. :D
Viikko on siis sujunut pennun kanssa hyvin, vaikka välillä meinaakin käpy palaa riiviöilyyn. Illalla ennen nukkumaan menoa varsinkin on välillä vähän liikaa kierroksia. Rudetski on päässyt parina iltana häkkiin rauhoittumaan, niin että ovi on kiinni. Vielä olisi mulla viikko lomaa, sitten ois palattava työn touhuihin. Nopeasti aika kuluu..
Lopuksi vielä kuvia kalareissulta Paaskoskelta ja kuvaus reissulta Kymijoen rannasta.
 |
| En anna, mä leikin näil molemmil! |
Ruudolf painoi 2,4 kg, kun to 16.5 oli käynnyt eläinlääkärissä. Kotona tiistaina painoa oli 2,6 kg ja tänään punnituksessa noin 3,1 kg (hän seisoi itse vaa'alla). Ruoka on maistunut vaihtelevasti, mutta ei millään syö 4 dl kuivia nappuloita liotettuna, hyvä jos 3 dl uppoaa herraan. Tänään oli yllättävän nälkäinen herra aamusta, otti santsikierroksenkin. Ruudolf on melkoinen rohmu, jos tilaisuus tulisi, söisi Roopen ruuat sekä Roopen herkut. Pariin kertaan rohmu on ehtinyt maistelemaan veikkapojalle annettua keksiä. Luista Roope pitää kyllä huolen ettei pikkunen hänen luuhunsa koske, murina alkaa välittömästi kun Ruudolf tule liian lähelle.
 |
| Veli ja sen veli <3 |
Ruudolf Pisulius, kuten herra pissiriiviötä kutsun, on keksinyt myös kauheen kivan jutun ulkona. Nimittäin takapihalle on kauheen kivaa kaivaa kuoppaa ja syödä multaa ja kivia ja neulasia ja voikukkia ja kiviä ja heinää ja muurahaisia ja kaarnanpalasia ja kaikkea mitä vaan eteen sattuu osumaan. Ulkona ollessa hän on myös nähtävästi ottanut isoveikasta mallia, välillä pitää pissien jälkeen hieman kuopasta maata, mutta sitä ei olla vielä tehty kuin pari kolme kertaa. Ruudolf on pari päivää onnistunut tekemään kaikki kakit pihalle (mamma on ehkä ollut hereillä ja hoksannut nopean siirtymisen taktiikan pihalle). Muutaman kerran herra on ilmoittanut vikinällä, että haluaa pihalle kakille! Pissit tulee vielä sisälle monesti, juuri sinne minne ne sattuu lirahtamaan. Tosin viime yönä oli pissitty hienosti makuuhuoneessa paperille, jeeeeee! :) Toivottavasti myös tulevina öinä osuisi oikeaan paikkaan.
 |
| Lunan ja Ruudolfin kohtaaminen |
Yksin olo on onnistunut Ruudolfilta vaihtelevasti. Välillä tulee hirveä itku ja välillä katsotaan vaan ja todetaan et meni ja sitten hän painelee häkkiinsä nukkumaan. Harjoittelu jatkunee..
Eilen oli Mustissa ja Mirrissä pentupäivät, joten päätettiin Rudetskin kanssa lähteä käymään siellä. Oli kuulemma kymmenisen pentua päivän aikana käynnyt meidän lisäksi, mutta samaan aikaan ei osunut muita pentuja. Ruudolf sai rapsutuksia, mutta kehveli (Ruudolfin mielestä) kun ei nameja tippunut! Mutta mamman sylissä täytyi pysyä, oli vähän jännittävä paikka. Kovasti oli vieraita hajuja. Ostettiin mikrokuitupyyhkeet molemmille pojille, Ruudolf sai tietysti vihreän. Lisäksi löytyi kuminen mintun makuinen purulelu, mammalle nami/kakkapussi pussukka ja sitten saatiin dental puruluita tai mitä ne onkaan. Myyjä pohti olisiko s vai m kokonen paketti sopiva, mutta mepä tuumattiin et otetaan l koon paketti niin saamme paljon enemmän purutikkua kun puolitamme ison tikun kuin että ostaisimme valmiiksi pikkusia tikkuja. ;)
Tänään käytiin sitten mummolassa, minun äidilläni. Voi jukra kun sielläkin pääsi pihalla juoksentelemaan ja syömään voikukkia yms. Käytiin myös Kymijoen rannassa koittamassa kuvaamista, mutta eipä siitä taas oikein mitään tullut kun ei herra malttanut pysyä paikoillaan. Kuvaamista koitettiin myös voikukkanurmella, mut kyllä on hankalaa. Ruudolf on aika paljon mamman perään, niin uskallettiin hihnassa pitää vapaana, että olisi jonkinlaisia kuvia saannut. Mutta vaihtelevasti onnistui ja ei. Seisotuskuvat on mahdoton tehtävä. :D
Ruudolfilla on myös ärsyttävä tapa repiä mattoa. Joo, onhan se sellainen matto joka lähtee pentuajan jälkeen mäkeen, mut ei sitä silti tarttis repiä ihan rikki.. ärrr.. Myös riiviön oma matto on saannut kyytiä. Käsittämätöntä miten noinkin pieni otus saa vedettyä perässään niinkin isoa karvamattoa. Mutta kaikkea kun pitää maistella ja repiä, ihan sama onko se lelu vai jonkun sormi tai paita tai mikä vaan. Ruudolf onneksi uskoo kun sille huutaa poispoispois, niin poistuu kyllä esim. johtojen läheisyydestä. Hän myös välillä kuulee, että häntä kutsutaan luokse ja tuleekin, mutta välillä ei kuule yhtään mitään kun on niiiiiiiin tärkeetä just haistella tai leikkiä. Ruudolf myös hienosti irroittaa lelusta kun käskee ja istuu pyydettäessä. Ruokaa odottaessa usein miten istahtaa valmiiksi, mutta viimeistään käskystä. Paitsi jos sattuu olemaan virtaa ni sitten loikitaan kuin mikäkin kenguru.
Kenguru loikkasi myös kerran sohvalta, kun mamma ei kerinnyt napata kiinni, vinkasuhan siitä tuli, mutta unohtui pian. Sohvalle yrittääpi myös kovasti kiivetä, mutta vielä on turhan pieni pääsemään sinne. Jalan yli loikataan tasajalkaa myös ihan keposesti.
 |
| Näin on hyvä nukkua |
Viikko on siis sujunut pennun kanssa hyvin, vaikka välillä meinaakin käpy palaa riiviöilyyn. Illalla ennen nukkumaan menoa varsinkin on välillä vähän liikaa kierroksia. Rudetski on päässyt parina iltana häkkiin rauhoittumaan, niin että ovi on kiinni. Vielä olisi mulla viikko lomaa, sitten ois palattava työn touhuihin. Nopeasti aika kuluu..
Lopuksi vielä kuvia kalareissulta Paaskoskelta ja kuvaus reissulta Kymijoen rannasta.
 |
| Täällä ollaan kalassa! |
 |
| Muiiijjj.. |
 |
| Tiiättekö ku mä komensin tota haukee. Se meinas ryttyillä mulle oikee kunnol, mut sit mä komensin sitä et pysyy aloillaan maassa. Joo, ja sit se oli muovipussissa, ni komensin sitä varmuudeks vaik ei se enää tainnu kyl elää! |
 |
| Onks ihan pakko? |
 | |
| Ooooo, sullon namiiii! |
 |
| Kukkaispoika |
 |
| vauhtiiiiiiiiiiiii.... |
 |
| Komia istuma-asento. |
 |
| Melkein seisoo täydellisesti :D |
tiistai 21. toukokuuta 2013
Ruudolf saapui kotiin & Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
 |
| Ruudolf: "Mamii, huomenna mää sit tuun teille!" |
 |
| Osaan kävellä taluttimessa |
Matkan aikana piti vaihtaa ainekin sata kertaa asentoa. Kaikkein kivointa taisi olla pedin ja häkin välisessä rakosessa. 360 astetta tuli pyörittyä pariin kertaan kun piti nenä joka suuntaan ottaa tirsoja. Forssassa mamma oli ilkeä ja herätti, vaikka uni olisi maittanut. Siellä Ruudolf kävi hienosti pissillä. Vähän ohi menneet kovaääniset moottoripyörät aiheuttivat sylissä räpiköintiä ja sydämmen tykytyksiä, mutta siitä selvittiin hienosti. Ja sitten takaisin autoon. Kehveli kun isäntäväki kävi syömään pizzaa, joka tuoksuikin niiiiiiin hyvälle pienen pojun nenussa, mutta ei se häirinnyt, hän söi ennemmin pyyhkeen ripustuslenkkiä, kunnes uni vei voiton. Aina välillä piti kurkistaa oliko mamma vielä tallessa.
 |
| Jeee, Lahen poijjaat Noa ja Matti |
Kylläpä mamma on ollut kurja, taaaaas se herätti. Tosin herra ei meinannut millään herätä, kun niiiiin uninen oli. Ruoan nähdessään uni kaikkosi. Ja hetkinen, Ruudolf oli ihmeissään kun taas joku uusi kovin karvainen kaveri touhotti narun päässä. Sehän olikin Roope isoveikka. Ruudolf söi äkkiä ja sitten pääsi tutustumaan uuteen velipoikaansa. Oujeee, veikka on kiva! Vauhtia riitti. Samalla Ruudolf tapasi toisen ihmismummon ja -papan ja -setämieskin kävi tervehtimässä. Mummolassa oli paljon hajuja, joita piti nuuhkia. Mattokin oli toooosi kiva kun sitä pysyi puremaan. Ja hieno poika ei edes merkannut mummolan lattialle! JEE!
 |
| Ekana iltana veikan kanssa pihalla |
Aamu oli vauhdikas ja piti välillä komennella veikkapoikaa ja välillä purra jos jotakin kiellettyä. Spurttiaamun jälkeen uni maittoi jonkin aikaa, mutta asentoa ja nukkumapaikkaa piti vaihtaa usein. Välillä käytiin leikkimässä ja sitten taas nukuttiin. Päivällä sitten pienimies leikki yhdessä Roopen kanssa samalla lelulla, se vasta hauskaa olikin. Puolilta päivin ruoka ei oikein maistunutkaan, vain puolet normiannoksesta. Iltapäivän/illan ruokakaan ei maistunut eikä viimeinen ruoka ennen nukkumaan menoa. Kuivat nappulat kyllä olisi maistunut, joita herra napostelikin tuttikongistaan (joka olikin vallan hauskaa tekemistä).
 |
| Vauhtia on, ärrrrrrrr.... |
Illalla päätettiin tehdä pyykkitelineestä makuuhuoneen ovelle pieni porttiviritelmä (kompostikeihikon vielä puuttuessa), jotta saatiin pikkumies makkariin nukkumaan eikä mamman tarvii olla lattiamajoituksessa (sillä enhän mie ois raaskinnu vauvaa yksin keittiöön jättää yöksi ;) hih... ) Viriteltiin pissi paperit ja tuotiin Ruudolfin oma häkki peteineen makkariin. Poitsut portista sisään ja nukkumaan. Pari vinkaisua Ruudolfilta ja sitten sammu se poika. Yöllä ei herätty mihinkään ääniin ja ilmeisesti poika nukkui koko yön. Kuudelta häkissä alkoi liikehdintä ja kun nousin sängystä häkistä tuli vallan iloinen häntää heiluttava (häntä heilui niin että heilui koko poika ja pojan peppu puolelta toiselle) poitsu, ja tuntui siltä kun hän ois maaaaaaaaailman onnellisin poika kun mamma löytyi ja tuli rapsuttamaan. Pienten tutkimusten jälkeen pystyin toteamaan, ettei yön aikana ole tullut yhtiäkään pissoja tai kakkoja lattialle eikä paperillekkaan, eli nukuttu on! Sittenpä kipastiin samalta seisomalta pihalle ja hienosti tuli pissit ulos, oikeen kolmeen otteeseen.
Sitten alkoikin taas spurttiaamu. Liotettu ruoka ei taaskaan maistunut, mutta päälle heitetyt kovat nappulat kyllä. Ruudolf taisi päättää, että kun olen jo yli 7 viikoa, olen iso poika, enkä syö vauvojen ruokaa!! TAI sitten Golden Eagle ei ole hyvää vaan pitäs olla Hillsiä. :D Täytynee tänään koittaa pikaisesti liotettuja nappuloita, maistuisiko ne paremmin tai sitten tehdä sekoitus eri merkkisistä nappuloista.
Aamusta mentiin pihalle ja voi pojat kun siellä pitikin juosta ja kovaa. Sisälle tultua sai Ruudolf houkuteltua velipojankin juoksemaan. Ensin herrat juoksivat sellasta kyytiä parketti rapisten, että mamman päätä huimasi. Kun liu'ut olivat pitkiä ja seinät ja sohvankulmat ym. alkoivat olla liian lähellä ja pieniä törmäilyjä sattui, päätin päästää pojat pihalle. Pari mukkelismakkelis menoa pieneltä pojalta tuli kun isoveikka rynni yli, mut siitä ei lannistuttu. Vauhtia piisasi ja välillä juostiin sisältä hakemaan vauhtia ja eikun menoks. Sain otettua vähän videollekkin, mutta hurjimmat juoksut jäi kuvaamatta. Ihania kuvia sai myös aamuauringosta otettua. 1,5 h hereillä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita PALJON.. ja nyt uni maittaa molemmille pojille..
 |
| Ai sinnekkö pitäs tulla, unen näit! |
 |
| Moimoimoiiii, mä ooon tässsssäää... |
 |
| Uni maistuu |
 |
| Roope aamuauringossa |
 |
| Mitä, minäkö vauhdikas? Oonhan mä nytkin paikallaan! |
Kasvattaja suositteli ottamaan vakuutuksen koiralle pian, sillä ne ovat vauhdikkaita ja voi sattua vahinkoja. Ensin ajattelin, että miten ne nyt muka niin hurjapäitä olisi, mutta nyt ymmärrän mitä kasvattaja tarkoitti. Ruudolfilla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kun esimerkiksi loikkii porttia vasten ja eritoten kun juoksee sisältä takapihalle. Matkalle sattuu kaksi porrasta, joista välillä ekasta mennään ehkä mukkelismakkelis ja tokaan kiihytetään ja looooiiiiikataan maahan. Onneksi ei ole kovin korkeat pudotukset. Huvittavinta on kun poitsu hyppää tasajalkaa valtavan loikan terassilta maahan ja menee muuten pitkälle.
Hyvin on siis lähtenyt käyntiin elämä Ruudolfin kanssa ja voi jehna se on kyllä suloinen poika! <3 Mamman mussukka! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)